Perjantaina 23.4.2010
Hienoa, että meillä on niin hyviä nuoria teatterintekijöitä kuin kirjoittaja Heini Junkkaala ja ohjaaja Saana Lavaste.
Pidin ajankohtaisesta esityksestä. Se oli hyvin nopeatempoinen, voi olla että ( vanhemmilta) katsojilta ehkä meni jotain ohikin, kun näyttelijät vaihtelivat roolihahmojaan aika vauhdilla.
Esityksessä todella pohdiskeltiin asioita monelta kannalta, vaikka tekijöiden mieltymykset näkyivätkin.Ja todella ajankohtaisia asioita kuvattiin.
Näyttelijät onnistuivat myös hyvin rooleissaan. Jännä oli tietysti seurata Joanna Haarttia, jonka syksyllä palkitsimme kannustusapurahalla.
Mielestäni hän kuvasti hyvin Marionin lapsellista, mutta kiihkeän kysyvää mielenlaatua. Tämä näkyi myös selkeän liikunnallisesti.
Samoin Hanna Raiskinmäki teki mieleenjääviä tyyppejä.Wanda Dubiel selviytyy aina rooleistaan, niin tästäkin melko vaikeasta äiti-naispiispastaan.Ja miksei koko joukkokin.
En ihmettele , että näytelmä loppuunmyytiin nopeasti. Ehdottomasti se kannatti nähdä. Omapohjassa on ollut ilo käydä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti