Saska Saarikosken kolumni eilisellä kulttuurisivulla Hesarissa sai minut kirjoittamaan hänelle ja hän vastasi palautekirjoitukseeni.
"Kansa on vinkulelu " asettui puolustamaan Suna Vuoren teatteriarvostelua Teatteri Rujon esityksestä Mannerheimista viime viikolla.
SV selvästi ihaili nuoria radikaalitekijöitä, joiden mielikuvituksen ylittävä, epämiellyttävän tuntuinen näytelmä sai Hesarin pääkriitikon selvästi ihailevaan arvosteluun.
Niinpä siitä on nyt ollut yleisönosastopalautettakin ja puhelisoitot aktivoivat kulttuuriosaston päällikönkin.
En todellakaan halua nähdä ko näytelmää, mutta kirjoitin nyt SV:N tyyliä ja taitoa vastaan käyttämällä lähinnä Thalia-gaalan typerää etukäteistuomitsemista pönäkkänä pellejuhlana pääaiheenani.
"ON KAI VAIKEAA VAATIA KRIITIKOLTA LAAJAA SYDÄNTÄ JA ELÄMÄN YMMÄRTÄMISTÄ, MUTTA KYLLÄ IHAN VAIKKA LÄMMIN SUHTAUTUMINEN OMAAN ALAANSA JA TAITO KÄSITELLÄ ASIOITA MONIPUOLISESTI ALANSA TUNTIEN HÄNELLÄ VOISI OLLA " .
Luonnollisesti SS asettui puolustamaan kriitikkoaan, en muuta odottanutkaan, mutta joskus pitää kommentoida.
Kohteliasta oli, että SS vastasi ja kiitti palautteestani.
Kriitikko SV on vaan ollut ärsyttävä ja todella perushapan jatkuvasti. Voi myös muistella vaikka hänen aloittamaansa "kuole, pehmolelu kuole" keskustelua verisistä nalleista.
Tottakai silläkin on merkitystä mistä kirjoitetaan, kuinka laajasti ja mihin sävyyn.Mutta monopolilehteä on vaikea arvostella.
Saarikosken mukaan "median edustajat yrittävät painella kuvitteellisesta kansasta inahduksia saadaksemme kohuja , joilla myydään lehtiä".
Väitin hänen otsikkoaan" kielellisesti hauskaksi, mutta kuitenkin kuvaavan ylimielisesksi ".
Tänään oli pieni ryhmä katsomassa "Uudistettua JUKKA PUOTILA SHOW,ta ". Meitä oli iso ryhmä toissasyksynä nauramassa PUOTILAN ja Pirjo WESTIN kirjoittamalle imitaatio-hauskutukselle Kansallisen Pienellä.
Pääosan esittäjä saa näin korvausta syksyn huonolle Juha Vakkurin näytelmälle KUNINKAAN KÄDET, joka oli outo ja hajanainen eikä mennyt kuin syksyllä. Siinä kyllä Puotila teki pääroolin Leopold II:na ihan urheasti , mutta koko näytelmä hajosi ympäriltä.
Saa nähdä jääkö kevään Platonovkin vähiin.
lauantai 20. helmikuuta 2010
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
17.2.2010 NUOREMPI VELI
Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä kerrattiin 40-vuoden takaista Veijo Meren näytelmää Arto af Hällströmin ohjauksessa.
Nuoretkin näyttelijät herkuttelivat elävästi rooleissaan suomalaisella kansantyyppikuvauksella. Niin esim. Timo Tuomisen tosi osuvan hauskasti tehty vanhapoika, vanhempi veli hauskoine ujonsekaisine,syrjäänvetäytyvine ilmeineen ja olemuksineen.Ja monet muutkin mehevät erilaiset tyyppikuvaukset hämäläisestä kyläyhteisöstä.
Kristiina Sahan puvustus oli todella tuttua 70-luvun alkua ja vahvistaa taas kerran epookin aitouden merkitystä.
Toivottavasti tämä hölmö historiallisten hahmojen sekalainen nykyaikaistaminen alkaa mennä teatterissa ohi kuten Niskavuoren emännän läikkysatiinit ja kirkkaat silkit.
Kansankuvaus oli eilen aitoa toisinkuin esim. Kaupunginteatterin Vennamossa, jossa esiintyivät samanaikalaiset,mutta liikaa melskaavat tyypit ( Sveholm hyvänä poikkeuksena ).
Nämä olivat hämäläishitaudessaan ja -hiljaisuudessaan uskottavia.
Siitä pidin, enkä ole varsinaista maalaiskuvausta aikoihoin nähnytkään, joten sekin maistui-pitkästä aikaa.
Vanhatkin naiset olivat juuri olemukseltaan riemastuttavia kuten Terhi Panulan dementoituva äiti hauskan karmeine olemuksineen, jossa ei juuri mitään kaunisteltu , mutta joka nauratti pienilläkin eleillään, sama koskee Paula Siimeksen aitoa äkäistä "häijyä tytärtä ".
Ei siellä hämäläisessä maalaiskylässä paljoa oikeasti tapahtunut. Alun pesäpallo-ottelu ja tanssit oli mainiosti kuvattu. Ehkä tuo lopun merkityksellinen välienselvittely, perintöasioineen jäi jotenkin latteaksi.
Hyvä olisi etukäteen tietää, että kovin hidasta on tapahtuminen, mutta tyypit nautittavan herkullisia hämäläisiä.
Nuoretkin näyttelijät herkuttelivat elävästi rooleissaan suomalaisella kansantyyppikuvauksella. Niin esim. Timo Tuomisen tosi osuvan hauskasti tehty vanhapoika, vanhempi veli hauskoine ujonsekaisine,syrjäänvetäytyvine ilmeineen ja olemuksineen.Ja monet muutkin mehevät erilaiset tyyppikuvaukset hämäläisestä kyläyhteisöstä.
Kristiina Sahan puvustus oli todella tuttua 70-luvun alkua ja vahvistaa taas kerran epookin aitouden merkitystä.
Toivottavasti tämä hölmö historiallisten hahmojen sekalainen nykyaikaistaminen alkaa mennä teatterissa ohi kuten Niskavuoren emännän läikkysatiinit ja kirkkaat silkit.
Kansankuvaus oli eilen aitoa toisinkuin esim. Kaupunginteatterin Vennamossa, jossa esiintyivät samanaikalaiset,mutta liikaa melskaavat tyypit ( Sveholm hyvänä poikkeuksena ).
Nämä olivat hämäläishitaudessaan ja -hiljaisuudessaan uskottavia.
Siitä pidin, enkä ole varsinaista maalaiskuvausta aikoihoin nähnytkään, joten sekin maistui-pitkästä aikaa.
Vanhatkin naiset olivat juuri olemukseltaan riemastuttavia kuten Terhi Panulan dementoituva äiti hauskan karmeine olemuksineen, jossa ei juuri mitään kaunisteltu , mutta joka nauratti pienilläkin eleillään, sama koskee Paula Siimeksen aitoa äkäistä "häijyä tytärtä ".
Ei siellä hämäläisessä maalaiskylässä paljoa oikeasti tapahtunut. Alun pesäpallo-ottelu ja tanssit oli mainiosti kuvattu. Ehkä tuo lopun merkityksellinen välienselvittely, perintöasioineen jäi jotenkin latteaksi.
Hyvä olisi etukäteen tietää, että kovin hidasta on tapahtuminen, mutta tyypit nautittavan herkullisia hämäläisiä.
maanantai 15. helmikuuta 2010
15.2.2010 MIELIPUOLEN PÄIVÄKIRJA, Martti Suosalo
Tänään olen kuullut paljon kehuja eilisestä Mielipuolen päiväkirja-esityksestä Aleksanterin teatterissa. Näin itse Martti Suosalon monologin jo syyskuussa , mutta meillä oli toistasataa "Ida-katsojaa " eilen.
Esitys oli hyvä, pidin ja paljon on kehuttu myös eilistä.
Kari Paukun tuottama ja ohjaama esitys oli myös sopivan lyhyt.Pidin myös Gogolin erikoisesta pietarilaiskertomuksesta vuodelta 1835, vaikka se vaativa teksti onkin.
Suosalo todella hallitsee yleisönsä käsittelyn.Hauskat parodiat hän tekee myös esittämistään lauluista,Turandotin Nessun dormasta ja venäläisestä kupletista.
Suosalo sai pääpalkintomme, näyttelijäpalkinnon (15 000 euroa) ja kriitikko, teatteritaiteenopettaja Outi Lahtinen luonnehti palkintopuheessaan hyvin näyttelijää, jonka palkitsimme "ahkerana ja antaumuksellisena näyttelijänä , mieleenpanuvista ja vaikuttavista, arkisen etiikan perään kysyvistä roolitöistään".
Esitys oli hyvä, pidin ja paljon on kehuttu myös eilistä.
Kari Paukun tuottama ja ohjaama esitys oli myös sopivan lyhyt.Pidin myös Gogolin erikoisesta pietarilaiskertomuksesta vuodelta 1835, vaikka se vaativa teksti onkin.
Suosalo todella hallitsee yleisönsä käsittelyn.Hauskat parodiat hän tekee myös esittämistään lauluista,Turandotin Nessun dormasta ja venäläisestä kupletista.
Suosalo sai pääpalkintomme, näyttelijäpalkinnon (15 000 euroa) ja kriitikko, teatteritaiteenopettaja Outi Lahtinen luonnehti palkintopuheessaan hyvin näyttelijää, jonka palkitsimme "ahkerana ja antaumuksellisena näyttelijänä , mieleenpanuvista ja vaikuttavista, arkisen etiikan perään kysyvistä roolitöistään".
maanantai 8. helmikuuta 2010
7.2.2010 Thalia-gaala, Kansallisteatteri
Eilen, sunnuntai-iltana Suomen teatterijärjestöjen keskusliiton järjestämä teatteripalkintojen juhla Suurella näyttämöllä ja vielä ensimmäisen kerran.
Kaikkiaan jaettiin 19 palkintoa ja aika vauhdikkaasti ihmiset, jakajat ja saajat vyörytettiin lavalla ja lisäksi ohjelmaakin puolessatoista tunnissa, jonka verran myös tuli suoraa Yle ykkösen TV-lähetystä.
Palkinnot menivat kyllä tosi laajasti ympäri Suomea, niin että mielestäni Helsinkiä jo hiukan syrjittiinkin.
No, vuoden teatteriksi tuli, Unga teatern, Espoossa ja Erottajalla toimiva nuorisoteatteri.
Ohjaajana palkittiin Jukka-Pekka Hotinen, erikoisesti opettajana teatterikorkeassa. Vuoden naisnäyttelijän arvon sai Ritva Sorvali Lahdesta perushoitajan roolista Krogeruksen Kuin ensimmäistä päivää. Kyllähän avoimissa Ovissa Eija Ahvo teki samasta loistosuorituksen.
Miesnäyttelijäksi kohosi Ola Tuominen. Reviisorina Tampereen työväen teatterista ja vuoden esitykseksi valittiin (Thaliapalkinto ) Rovaniemen teatterista Leiri maailman laidalla ( kirj. Saraspää-Sipari ).Vuoden suosikkinäyttelijäksi nousi Vesa Haltsonen,Porista, jolla tuntui olevan parvekkeellakin faniklubi, joka varmaan on ahkerasti näpytellyt nettiä.
Elämäntyöstää sai presidentiltä palkinnon Esko Roine. Hänet olemme palkinneet mitalilla jo vuonna 1987.
Kajaanin meni useampia palkintoja, Karhulaan harrastajille jne.
Väriä oli lavalla, pellejä, rokokooväkeä ja muutakin.
Ohjelmassa esitti Martti Suosalo Akaki Akakijevits asussaan seminaaripuheensa Päällystakista aivan loistavsti.
Kävin vahvistamassa hänen Ida-vierailunsa ja kehuin Virpi Suutarin dokumenttia Saksalaisheiloista, joka tehtiinkin viime hetkellä.
Oli mukava istua buffeeta nauttimassa ja keskustelemassa kahdeksan hengen Ida-joukolla lämpiössä.
Yleisössä oli luonnollisesti paljon tututtuja kasvoja.
Riitta Seppälä kävi tervehtimässä ja arveli seuraavan juhlan olevan Turussa.Hän jälleen ehdotti meitä tulemaan mukaan.
Ensimmäinen ero on tietysti siinä, että Ida-säätiömme jakaa rahallisesti aivan toista luokkaa olevia näyttelijäpalkintoja kuin nämä Thalia-sarjalaiset.
Kaikkiaan jaettiin 19 palkintoa ja aika vauhdikkaasti ihmiset, jakajat ja saajat vyörytettiin lavalla ja lisäksi ohjelmaakin puolessatoista tunnissa, jonka verran myös tuli suoraa Yle ykkösen TV-lähetystä.
Palkinnot menivat kyllä tosi laajasti ympäri Suomea, niin että mielestäni Helsinkiä jo hiukan syrjittiinkin.
No, vuoden teatteriksi tuli, Unga teatern, Espoossa ja Erottajalla toimiva nuorisoteatteri.
Ohjaajana palkittiin Jukka-Pekka Hotinen, erikoisesti opettajana teatterikorkeassa. Vuoden naisnäyttelijän arvon sai Ritva Sorvali Lahdesta perushoitajan roolista Krogeruksen Kuin ensimmäistä päivää. Kyllähän avoimissa Ovissa Eija Ahvo teki samasta loistosuorituksen.
Miesnäyttelijäksi kohosi Ola Tuominen. Reviisorina Tampereen työväen teatterista ja vuoden esitykseksi valittiin (Thaliapalkinto ) Rovaniemen teatterista Leiri maailman laidalla ( kirj. Saraspää-Sipari ).Vuoden suosikkinäyttelijäksi nousi Vesa Haltsonen,Porista, jolla tuntui olevan parvekkeellakin faniklubi, joka varmaan on ahkerasti näpytellyt nettiä.
Elämäntyöstää sai presidentiltä palkinnon Esko Roine. Hänet olemme palkinneet mitalilla jo vuonna 1987.
Kajaanin meni useampia palkintoja, Karhulaan harrastajille jne.
Väriä oli lavalla, pellejä, rokokooväkeä ja muutakin.
Ohjelmassa esitti Martti Suosalo Akaki Akakijevits asussaan seminaaripuheensa Päällystakista aivan loistavsti.
Kävin vahvistamassa hänen Ida-vierailunsa ja kehuin Virpi Suutarin dokumenttia Saksalaisheiloista, joka tehtiinkin viime hetkellä.
Oli mukava istua buffeeta nauttimassa ja keskustelemassa kahdeksan hengen Ida-joukolla lämpiössä.
Yleisössä oli luonnollisesti paljon tututtuja kasvoja.
Riitta Seppälä kävi tervehtimässä ja arveli seuraavan juhlan olevan Turussa.Hän jälleen ehdotti meitä tulemaan mukaan.
Ensimmäinen ero on tietysti siinä, että Ida-säätiömme jakaa rahallisesti aivan toista luokkaa olevia näyttelijäpalkintoja kuin nämä Thalia-sarjalaiset.
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
6.2. 2010 Up in the Air, filmi
Eilen katsomassa Sellon Bio Rex:issä tätä amerikkalaista Oscar-ehdokasta, vakavaa komediaa. En erikoisemmin pitänyt.Tietysti on mukava katsoa charmikasta George Clooney´ä, mutta itse tarina ei ollut hääppöinen.Ja jotenkin ärsyttävän amerikkalainen. Kaipaan eurooppalaisia inhimillisempiä filmejä. On tosi sääli, että keskustan erikoisteatterit, jotka niitä näyttivät, ovat kaikki lopettaneet.
Miksi ihmeessä filmille ei voitu keksiä suomalaista nimeä, ei olisi vaikeaa.
Sensijaan kauppakeskus Sellossa on kuusi hyvää salia,jonne on helppo päästä hissillä. Alemmassa kerroksessa on myös ravintolamaailma, jossa oli mukava syödä lounassalaatti.
Tänään menemme Thalia-gaalaan. Vaikka se tavallaan on kilpailijamme, niin kyllä Hesarin hapan Suna Vuori silti ärsyttää tämänpäiväisellä kirjoituksellaan, kuinka vasta edessä oleva juhla on pönötystä ja otsikoi : Pienen maan pellejuhlat. Siinä vasta alansa kohottajan irvikuva.
On Todella ikävää, että Hesarin ilmeinen pääkriitikko on noin hirmuhapan ja luulee, että hänen tehtävänsä on vain olla pahasti kriittinen.
Koko talven on ollut samanlaista epäonnistumista esim Maija Poppasen ja Syyssonaatin arvostelut.Uusi kriitikko Maria Säkö kulkee perässä ollen myös hapan.
Mihin siitä kannattaisi valittaa, ei mihinkään kun on vain tämä monopoli-lehti.
Miksi ihmeessä filmille ei voitu keksiä suomalaista nimeä, ei olisi vaikeaa.
Sensijaan kauppakeskus Sellossa on kuusi hyvää salia,jonne on helppo päästä hissillä. Alemmassa kerroksessa on myös ravintolamaailma, jossa oli mukava syödä lounassalaatti.
Tänään menemme Thalia-gaalaan. Vaikka se tavallaan on kilpailijamme, niin kyllä Hesarin hapan Suna Vuori silti ärsyttää tämänpäiväisellä kirjoituksellaan, kuinka vasta edessä oleva juhla on pönötystä ja otsikoi : Pienen maan pellejuhlat. Siinä vasta alansa kohottajan irvikuva.
On Todella ikävää, että Hesarin ilmeinen pääkriitikko on noin hirmuhapan ja luulee, että hänen tehtävänsä on vain olla pahasti kriittinen.
Koko talven on ollut samanlaista epäonnistumista esim Maija Poppasen ja Syyssonaatin arvostelut.Uusi kriitikko Maria Säkö kulkee perässä ollen myös hapan.
Mihin siitä kannattaisi valittaa, ei mihinkään kun on vain tämä monopoli-lehti.
lauantai 6. helmikuuta 2010
Kuin ensimmäistä päivää, Avoimet Ovet
Näin esityksen jo 10.12, joten tämä menee muisteluksi, mutta kuuluu blogiaikaani.
Krogeruksen teksti toi esiin erinomaisen hyvin vanhusten hoitokotien ja koko työn ongelmia tämän päivän Suomessa sekä hoitajien että hoidokkienkin kannalta.Kirjoittaja Anna Krogerus ja ohjaaja Heini Tola ovat todella eteviä työssään.
Eija Ahvo teki hienon työn empaattisena perushoitajana ja pienellä lavalla hääräsi yllättäen kymmenkunta näyttelijää ja kaikki toimi hyvin. Mukana oli nuoria Ammattikorkeakoulu Metropolin esittävän taiteen kolutuslinjalta, peräti viisi näyttelijäopiskelijaa.
Pidin myös alusta, jossa nuoret kertoivat omaan ikäänsä verraten näytelmän roolihahmojensa iät. Ja liitusivat sitten kasvonsa vanhuksiksi.Yllättävän hyvin koko joukko hallitsi tilanteet.
Idoilla oli koko näytös.
äytelmä oli siis puhutteleva ja onnistunut ja päätti hienosti Avoimien Ovien Vuoden teatteri-aseman, jonka se todella oli ansainnut.
Aivan erinomaisiahan ovat olleet teatterin tätä edeltäneet kolme historiallista naiselämänkertatarinaa ( trilogian) esitykset: Aino, Fredrika ja Yksityisiä keskusteluja.
Krogeruksen teksti toi esiin erinomaisen hyvin vanhusten hoitokotien ja koko työn ongelmia tämän päivän Suomessa sekä hoitajien että hoidokkienkin kannalta.Kirjoittaja Anna Krogerus ja ohjaaja Heini Tola ovat todella eteviä työssään.
Eija Ahvo teki hienon työn empaattisena perushoitajana ja pienellä lavalla hääräsi yllättäen kymmenkunta näyttelijää ja kaikki toimi hyvin. Mukana oli nuoria Ammattikorkeakoulu Metropolin esittävän taiteen kolutuslinjalta, peräti viisi näyttelijäopiskelijaa.
Pidin myös alusta, jossa nuoret kertoivat omaan ikäänsä verraten näytelmän roolihahmojensa iät. Ja liitusivat sitten kasvonsa vanhuksiksi.Yllättävän hyvin koko joukko hallitsi tilanteet.
Idoilla oli koko näytös.
äytelmä oli siis puhutteleva ja onnistunut ja päätti hienosti Avoimien Ovien Vuoden teatteri-aseman, jonka se todella oli ansainnut.
Aivan erinomaisiahan ovat olleet teatterin tätä edeltäneet kolme historiallista naiselämänkertatarinaa ( trilogian) esitykset: Aino, Fredrika ja Yksityisiä keskusteluja.
perjantai 5. helmikuuta 2010
Lokki, Maly-teatterin vierailu Kaupunginteatterissa 4.2.2010
Tsehovin ensimmäinen maineeseen noussut näytelmä kuuluisasta nelikosta esitettiin varsin klassisessa muodossa Kaupunginteatterin suurella lavalla. Suuri nautinto oli nähdä kaikki oikein epookin mukaisesti puvustettuna ja lavastettuna.Suomalaiset teatterit ovat jo niin kauan modernisoineet kaikkea, etteivät enää varmaan oikeaa tyylinmukaista edes osaisi.
Jokaiselle katsojalle oli jaettu kuulolaite ja venäläisesitys kuultiin kahden simultaanitulkin käännöksenä, miehen ja naisen.
Malyn johtaja Juri Solomon näytteli itse ikäänyvää kirjailijaa ja huvittavasti ohjelmapaperissa lueteltiin näyttelijöitä arvoilla Neuvostoliiton tai Venäjän ansioitunut näyttelijä ja useat saadut valtionpalkinno mainittiin.
Alkupuoli junnasi mielestäni hitaassa tasaisuudessaan, mutta jälkimmäinen osa paransi kokonaisuutta.Turhaan siis Liisa ja Raija lähtivät pois.
Palkinnoistaan huolimatta näyttelijät eivät nyt ihmesuorituksia tehneet, mutta kokonaistunnelma oli hyvä ja uskottava. Ja olihan tämä toista, parempaa tasoa kuin Kansallisen Platonov.
Kaupunginteatteri vastavierailee Ivanovillaan Moskovaan, mutta jo näytelminä nämä kaksi jälkimmäistä ovat heikompia.
Yllättäen pääsimme lopuksi kiitosjuhliin , kun Tarja Halonen kutsuttiin lavalle saamaan ylikorean lautasmuiston. Maly on perustettu 1700-luvulla keisarinna Elisabetin määräyksestä. Sarkolakin sai muiston ja venäläiset kukkia.
Yleisössä oli paljon venäläisiä, meillä oli 60 lippua. Marnot ystävällisesti kuljettivat meitä.
Vierailu jää siis klassikkona mieleen.
Jokaiselle katsojalle oli jaettu kuulolaite ja venäläisesitys kuultiin kahden simultaanitulkin käännöksenä, miehen ja naisen.
Malyn johtaja Juri Solomon näytteli itse ikäänyvää kirjailijaa ja huvittavasti ohjelmapaperissa lueteltiin näyttelijöitä arvoilla Neuvostoliiton tai Venäjän ansioitunut näyttelijä ja useat saadut valtionpalkinno mainittiin.
Alkupuoli junnasi mielestäni hitaassa tasaisuudessaan, mutta jälkimmäinen osa paransi kokonaisuutta.Turhaan siis Liisa ja Raija lähtivät pois.
Palkinnoistaan huolimatta näyttelijät eivät nyt ihmesuorituksia tehneet, mutta kokonaistunnelma oli hyvä ja uskottava. Ja olihan tämä toista, parempaa tasoa kuin Kansallisen Platonov.
Kaupunginteatteri vastavierailee Ivanovillaan Moskovaan, mutta jo näytelminä nämä kaksi jälkimmäistä ovat heikompia.
Yllättäen pääsimme lopuksi kiitosjuhliin , kun Tarja Halonen kutsuttiin lavalle saamaan ylikorean lautasmuiston. Maly on perustettu 1700-luvulla keisarinna Elisabetin määräyksestä. Sarkolakin sai muiston ja venäläiset kukkia.
Yleisössä oli paljon venäläisiä, meillä oli 60 lippua. Marnot ystävällisesti kuljettivat meitä.
Vierailu jää siis klassikkona mieleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)