20.2.2010 Teatterikritiikkiä ja muistelua

Saska Saarikosken kolumni eilisellä kulttuurisivulla Hesarissa sai minut kirjoittamaan hänelle ja hän vastasi palautekirjoitukseeni.
"Kansa on vinkulelu " asettui puolustamaan Suna Vuoren teatteriarvostelua Teatteri Rujon esityksestä Mannerheimista viime viikolla.
SV selvästi ihaili nuoria radikaalitekijöitä, joiden mielikuvituksen ylittävä, epämiellyttävän tuntuinen näytelmä sai Hesarin pääkriitikon selvästi ihailevaan arvosteluun.
Niinpä siitä on nyt ollut yleisönosastopalautettakin ja puhelisoitot aktivoivat kulttuuriosaston päällikönkin.
En todellakaan halua nähdä ko näytelmää, mutta kirjoitin nyt SV:N tyyliä ja taitoa vastaan käyttämällä lähinnä Thalia-gaalan typerää etukäteistuomitsemista pönäkkänä pellejuhlana pääaiheenani.
"ON KAI VAIKEAA VAATIA KRIITIKOLTA LAAJAA SYDÄNTÄ JA ELÄMÄN YMMÄRTÄMISTÄ, MUTTA KYLLÄ IHAN VAIKKA LÄMMIN SUHTAUTUMINEN OMAAN ALAANSA JA TAITO KÄSITELLÄ ASIOITA MONIPUOLISESTI ALANSA TUNTIEN HÄNELLÄ VOISI OLLA " .

Luonnollisesti SS asettui puolustamaan kriitikkoaan, en muuta odottanutkaan, mutta joskus pitää kommentoida.
Kohteliasta oli, että SS vastasi ja kiitti palautteestani.
Kriitikko SV on vaan ollut ärsyttävä ja todella perushapan jatkuvasti. Voi myös muistella vaikka hänen aloittamaansa "kuole, pehmolelu kuole" keskustelua verisistä nalleista.
Tottakai silläkin on merkitystä mistä kirjoitetaan, kuinka laajasti ja mihin sävyyn.Mutta monopolilehteä on vaikea arvostella.
Saarikosken mukaan "median edustajat yrittävät painella kuvitteellisesta kansasta inahduksia saadaksemme kohuja , joilla myydään lehtiä".
Väitin hänen otsikkoaan" kielellisesti hauskaksi, mutta kuitenkin kuvaavan ylimielisesksi ".

Tänään oli pieni ryhmä katsomassa "Uudistettua JUKKA PUOTILA SHOW,ta ". Meitä oli iso ryhmä toissasyksynä nauramassa PUOTILAN ja Pirjo WESTIN kirjoittamalle imitaatio-hauskutukselle Kansallisen Pienellä.
Pääosan esittäjä saa näin korvausta syksyn huonolle Juha Vakkurin näytelmälle KUNINKAAN KÄDET, joka oli outo ja hajanainen eikä mennyt kuin syksyllä. Siinä kyllä Puotila teki pääroolin Leopold II:na ihan urheasti , mutta koko näytelmä hajosi ympäriltä.
Saa nähdä jääkö kevään Platonovkin vähiin.