Tsehovin ensimmäinen maineeseen noussut näytelmä kuuluisasta nelikosta esitettiin varsin klassisessa muodossa Kaupunginteatterin suurella lavalla. Suuri nautinto oli nähdä kaikki oikein epookin mukaisesti puvustettuna ja lavastettuna.Suomalaiset teatterit ovat jo niin kauan modernisoineet kaikkea, etteivät enää varmaan oikeaa tyylinmukaista edes osaisi.
Jokaiselle katsojalle oli jaettu kuulolaite ja venäläisesitys kuultiin kahden simultaanitulkin käännöksenä, miehen ja naisen.
Malyn johtaja Juri Solomon näytteli itse ikäänyvää kirjailijaa ja huvittavasti ohjelmapaperissa lueteltiin näyttelijöitä arvoilla Neuvostoliiton tai Venäjän ansioitunut näyttelijä ja useat saadut valtionpalkinno mainittiin.
Alkupuoli junnasi mielestäni hitaassa tasaisuudessaan, mutta jälkimmäinen osa paransi kokonaisuutta.Turhaan siis Liisa ja Raija lähtivät pois.
Palkinnoistaan huolimatta näyttelijät eivät nyt ihmesuorituksia tehneet, mutta kokonaistunnelma oli hyvä ja uskottava. Ja olihan tämä toista, parempaa tasoa kuin Kansallisen Platonov.
Kaupunginteatteri vastavierailee Ivanovillaan Moskovaan, mutta jo näytelminä nämä kaksi jälkimmäistä ovat heikompia.
Yllättäen pääsimme lopuksi kiitosjuhliin , kun Tarja Halonen kutsuttiin lavalle saamaan ylikorean lautasmuiston. Maly on perustettu 1700-luvulla keisarinna Elisabetin määräyksestä. Sarkolakin sai muiston ja venäläiset kukkia.
Yleisössä oli paljon venäläisiä, meillä oli 60 lippua. Marnot ystävällisesti kuljettivat meitä.
Vierailu jää siis klassikkona mieleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti