Perjantaina 23.4.2010
Hienoa, että meillä on niin hyviä nuoria teatterintekijöitä kuin kirjoittaja Heini Junkkaala ja ohjaaja Saana Lavaste.
Pidin ajankohtaisesta esityksestä. Se oli hyvin nopeatempoinen, voi olla että ( vanhemmilta) katsojilta ehkä meni jotain ohikin, kun näyttelijät vaihtelivat roolihahmojaan aika vauhdilla.
Esityksessä todella pohdiskeltiin asioita monelta kannalta, vaikka tekijöiden mieltymykset näkyivätkin.Ja todella ajankohtaisia asioita kuvattiin.
Näyttelijät onnistuivat myös hyvin rooleissaan. Jännä oli tietysti seurata Joanna Haarttia, jonka syksyllä palkitsimme kannustusapurahalla.
Mielestäni hän kuvasti hyvin Marionin lapsellista, mutta kiihkeän kysyvää mielenlaatua. Tämä näkyi myös selkeän liikunnallisesti.
Samoin Hanna Raiskinmäki teki mieleenjääviä tyyppejä.Wanda Dubiel selviytyy aina rooleistaan, niin tästäkin melko vaikeasta äiti-naispiispastaan.Ja miksei koko joukkokin.
En ihmettele , että näytelmä loppuunmyytiin nopeasti. Ehdottomasti se kannatti nähdä. Omapohjassa on ollut ilo käydä.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
14.4.2010 Ihmisvihaaja
keskiviikkona 21.4.2010 Ihmisvihaaja, Kansallisteatteri Suuri.
Moliere-klassikko Kansallisessa.Eniten esityksessä pidin Reita Lounatvuoren uudesta suomennoksesta, joka oli kielellisesti hauskaa riimittelyä. Loppusointuja oli helppo ja hauska arvailla.
Myös ruotsalaisen Ann Bonanderin marimekkopuvut olivat yllättävän pirteitä ja mainioita.Mutta miksi pitää välillä esiintyä valkoisissa alkkareissa.Jotenkin se on minusta kosiskelevaa.
Enkä erikoisemmin pitänyt Åsa Kalmerin ohjauksesta.Aiemmasta Sotaturisteista pidin, en tästä.
On kyse vanhan maailman modernisoimisesta eikä sitä mielestäni kannattanut tehdä ihan näin. Uutta musiikkiakin oli liikaa, joku pikkupätkä olisi ilmentänyt hoviteeskentelyn liikkeitä.
Esittäjät olivat nuoria näyttelijöitä, joista Ulla Raitio ( paikkajana ) selvisi mainiosti.Nuoret miehet kyllä huhkivat hikeen asti, mutta oliko se tarpeen. Keimailu, koreilu, teeskentely näkyisivät paljon vähemmälläkin, oikealla epookinmukaisella liikehdinnällä. Nyt varmaan kosittiin nuorta yleisöä kovalla vauhdilla.
Kohta meiltä katoaa kokonaan taito esittää näytelmiä oikean epookin tunnelmissa.Surullista.
Moliere-klassikko Kansallisessa.Eniten esityksessä pidin Reita Lounatvuoren uudesta suomennoksesta, joka oli kielellisesti hauskaa riimittelyä. Loppusointuja oli helppo ja hauska arvailla.
Myös ruotsalaisen Ann Bonanderin marimekkopuvut olivat yllättävän pirteitä ja mainioita.Mutta miksi pitää välillä esiintyä valkoisissa alkkareissa.Jotenkin se on minusta kosiskelevaa.
Enkä erikoisemmin pitänyt Åsa Kalmerin ohjauksesta.Aiemmasta Sotaturisteista pidin, en tästä.
On kyse vanhan maailman modernisoimisesta eikä sitä mielestäni kannattanut tehdä ihan näin. Uutta musiikkiakin oli liikaa, joku pikkupätkä olisi ilmentänyt hoviteeskentelyn liikkeitä.
Esittäjät olivat nuoria näyttelijöitä, joista Ulla Raitio ( paikkajana ) selvisi mainiosti.Nuoret miehet kyllä huhkivat hikeen asti, mutta oliko se tarpeen. Keimailu, koreilu, teeskentely näkyisivät paljon vähemmälläkin, oikealla epookinmukaisella liikehdinnällä. Nyt varmaan kosittiin nuorta yleisöä kovalla vauhdilla.
Kohta meiltä katoaa kokonaan taito esittää näytelmiä oikean epookin tunnelmissa.Surullista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)