tiistai 5. joulukuuta 2017

PUTOAMISEN TAITO , TEATTERI JURKKA 2.12.2017

JURKASSA, pienessä kruununhakalaisessa huoneteatterissa on usein nautittu uskomattoman tunteikkaista esityksistä, niin tälläkin kertaa.

Ikääntynyt äiti, entinen seurapiirikaunotar Big Edie Beale ( Ella Pyhältö ) ja hänen tyttärensä kabareeurasta edelleen  haaveileva Little Edie Beale ( Emmi Pesonen) asuvat enää yhtä, erittäin sekaista huonetta merenrantakartanossaan Grey Gardensissa. Muut 27 huonetta ovat pesukarhujen ja merilintujen valtaamia.

Dekadenssin huikea tarina pohjautuu tositapahtumiin, erakoituviin naisiin, joilla kuitenkin on keskinäinen voimakas elämä, näin ainakin teatterissa esitettäväksi. Molemmat taitavat näyttelijät pitävät tilanteet hienosti hallussaan.

Grey gardens ( 1975) on dokumenttielokuva , josta on tehty myös vuonna  2009 elokuva ja Broadway-näytelmä. Erikoisen lisän tarinaan tuo se, että Bealet ovat Jacqueline Kennedy Onassiksen  lähisukulaisia ja Ella Pyhältö tekee myös esityksessä pienen roolin huippurikkaana, muodikkaana kuuluisuutena, joka yrittää auttaa tätiään ja serkkuaan.
Jurkan näytelmä on ruotsalaisen Sara Stridsbergin kirjoittama ja on ensiesitys Suomessa.

Hyvin saavat kaksi näytelmän naista kuvattua keskinäisen voimakkaan suhteensa. Tottakai tarinassa on tragiikkaa, mutta naiset saavat puheeseensa ja suhteeseensa  runsaasti komiikkaa, niin että enemmänkin liikutaan hauskuttelun puolella ja ihmetellään naisten värikkäitä edesottamuksia. Ohjaaja on Sakari Kirjavainen.

Vanhan äidin suuret muistot ja asunnon uskomaton sekaisuus luovat yhdessä koko ajan kummallisen  ristiriidan. Nuorempi Edie on komea ja löytää sekamelskasta itselleen jatkuvasti erilaisia  näyttäviä asuja ja varsin vaikuttavia hattuluomuksia. Lavastus ja pukusuunnittelu on Heidi Tsokkisen.

Surulliseksi tarina muuttuu, kun nuorempi Beale muistelee, miten äiti otti 12-vuotiaan tyttärensä pois koulusta ja kotona sitten  vain tanssittiin ja pidettiin hauskaa  yhdessä. Mutta enempää ei tätä tragediaa käsitellä, vaan huikeasti taas hullutellaan.
Tässä kaikessa taitavat näyttelijät onnistuvat loistavasti.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

IDA AALBERG-SÄÄTIÖ 60 VUOTTA

SUOMEN KANSALLISTEATTERIN SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 27.11.2017

Ihanaa oli olla nauttimassa Juhlasta, josta vastuu oli nyt siirtynyt Ritva Rouhunkoskelle ja muille Idoille.
Tavallisesti on juhlittu Pienellä näyttämöllä ja Maria-Liisa Nevala perustelikin sitä puheessaan luontevasti, kun Naistoimikunta eli Idat juontaa juurensa Pienen Näyttämön rakentamisesta ja sittemmin Idan patsaan hankkimisesta. Mutta nyt oli siis suurempi juhla suuremmat puitteet.

Hyvin oli takaseinälle videoitu Idan kuvia ja varsin suurin kirjaimin juhlan esiintyjät. Professori Hanna Suutela piti erinomaisen juhlapuheen. Kristiina Halttu oli  pienessä näytelmäkatkelmassa. Janakkalasta toi hauskat terveiset Erkki Tanskanen.
Lopuksi jaettiin näyttelijäpalkinnot. Vesa Vierikko sai pääpalkinnon 15 000 euroa , Mitalin sai Kaisa Korhonen ja nuoren kannustusrahan 7000 Samuli Niittymäki.
Ihanassa ensi parven Lämpiössä nostettiin malja 160 vuotta sitten syntyneelle Idalle.
Yleisöä oli runsaasti, varmaankin lähemmäs 400 henkeä  ja tietysti paljon tuttuja. On myös hauskaa, että näyttelijöitä oli runsaasti paikalla. Voi miten arvokas ja hyvän mielen juhla yhdessä koettiin. Omat järjestelyt 10 vuoden ajalta ovat vain muisto.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

VANHAA TUTTUA VIIHDETTÄ NAUTITTAVASTI

UNTA JA TOTTA. REINO HELISMAATA MUISTELLEN
SAVOY-TEATTERI 26.11.2017

SEPPO HOVI, loistava viihdepianisti ja luistava tarinainkokoaja oli jälleen  kiertueella suomalaisen viihdemaailman kunniaksi ja kokoajaksi. Hän sekä säesti flyygelillä että kertoi hienosti kokoamaansa tarinaa Repe Helismaan urasta. Kertomista toki riitti, kun hän  saattoi luetella, että Helismaa kirjoitti 10  revy´n sanat, yli 100 radiohupailua, 5 näytelmää ja 32 elokuvakäsikirjoitusta  ja sitten yli 5000 laulun sanat ! Hups ja kunniaa tästä." Niin paljon oli aihetta lauluun".

Lavalla tätä koostetta esittivät Seppo Hovin lisäksi  näyttelija Ahti Jokinen sekä laulamalla että lausumalla , baritoni Hannu Lehtonen laulamalla ( hopeakuu!) ja soittamalla upeasti saksofonia ja lisäksi  laulaja Taina Piira.

Ja kaikki esitetty oli niin tuttua, vanhaa suomalaista sielunmaiseman kuvausta.Alun Rillumarei -lauluista mm. Rovaniemen markkinoilta päästiin aina eteenpäin. Kun Hesarin kritiikki tyrmäsi edellisen roskana, niin lopulta saavutettiin "hovikelpoisuus" aina kehuihin asti ja laulut  säilytettiin Kansanrunousarkistoon. Helismaa myös mm. suomensi ja sanoitti tekstit My fair ladyýn ja muihinkin  musikaaleihin. Hän loi  taitavasti myös tunnelmaa eri kulttuureista, esimerkkinä Kun yö saapuu Venezuelaan.

Kuten Hovi totesi Sodanaikainen viihdetoiminta organisoi suomalaisen viihde-esityksen.
Reino Helismaasta ja Toivo Kärjestä syntyi uskomattoman tehokas työpari . Tapio Rautavaara oli aluksi ja osittain mukana. Oli toki muitakin.

Sopii kyllä todella arvostaa musiikkineuvos Seppo Hovin työtä sekä upeaa soittoa että uskomattoman sujuvaa tarinankertomisen taitoa. Oli ilo olla viihdekonsertissa.  Kaikki esitetty  oli tuttua ja  varmasti nostalgista  etupäässä harmaapäiselle yleisölle.


perjantai 24. marraskuuta 2017

"PYSYY MERI, METSÄ , MAA"-KONSERTTI

MARTINUS-SALI SUNNUNTAINA 19.11 2017
HELSINGINKADUN FILHARMONIKOT JA SUOMEN LAULU.

Kylläpä oli esiintyjiä lavan täydeltä, kun orkesteri, jossa oli yli 40 soittajaa ja iso kuoro yhteisesiintyivät. Muutamaa päivä aikaisemmin oli oltu Temppeliaukion kirkossa ja kyllä Martinus -salikin oli lähes täynnä.

Uusi, moderni sali Martinlaaksossa, jossa talossa näytti toimivan sekä ammattikorkeakoulu ja lukio. Miten hauskaa, että  on näitä uusia hyviä saleja , kuten Sellosali, Stoa ja Espoon kaunis Kulttuuritalon musiikkisali, jossa olin viime viikolla kuuntelemassa Tapiola Sinfoniettan iltapäiväkonserttia.

Helsinginkadun Filharmonikot on alkuaan Helsingin työväenopiston sinfoniaorkesteri. Kapellimestarina toimi Veli-Antti Koivuranta.Orkesterin omat musiikkiesitykset Sibeliuksen Metsänhaltijatar, Bernhard Crusellin Alkusoitto oopperasta Pikku orjatar ja Sibeliuksen  Pohjolan tytär sujuivat hyvin ja soinnikkaasti. Voi siis todeta, että klassisen musiikin harrastus on meillä  laajaa ja toimivaa ja että se on hyvä juttu.

Kuoro (  Esko Kallio) musisoi yhdessä orkesterin kanssa Jean Sibeliuksen  Sibeliuksen Vapautettu kuningatar balladin ja lopuksi Sibeliuksen Finlandia-hymnin V.A. Koskenniemen sanoin.

Runsaasti on Kuorolla nyt erilaista ohjelmaa.

tiistai 21. marraskuuta 2017

MANNERHEIM JA SAKSALAINEN SUUDELMA

KAUPUNGINTEATTERI, SUURI NÄYTTÄMÖ 15.11.2017

 Suomi Satavuotta-teema  on merkinnyt paljon sodanajan muistelua-tottakai.
Tähän samaan joukkoon kuuluu myös yllämainittu, hyvin onnistunut esitys.
Suuri ansio  syntyy ASKO SARKOLAN hienosti tekemästä roolista Mannerheimina. Hän on onnistunut  sekä ulkonaisesti aristokraattisena maailmanmiehenä  että kokonaisuutena itse näytelmässä. Oikeastaan on jännää , että sodanajan esikunnan monet keskustelut eri upseerien kesken toimivat hyvin eivätkä kyllästytä. Sekä ohjaaja KARI HEISKANEN että videosuunnittelija, lavastaja kuin muutkin hoitavat työnsä ja tekniikan sujuvasti. On paikallaan, että taustatekstinä annetaan tietoja eri tapahtumista. Näyttämöllä käsitellään paljon suomalaista lähihistoriaa.

Näytelmä perustuu Juha Vakkurin, myös kirjana julkaistuun työhön. Vakkuri ei ole ammattihistorioitsija. Haluankin puuttua muutamaan asiaan, jotka minua laajassa ja isossa työssä häiritsivät.

Yleisesti tiedettiin , että Mannerheim oli anglofiili. Vasta itsenäistynyt Suomen valtiojohto  mm. lähetti hänet Englantiin ja Ranskaan solmimaan suhteita. Hän todella kelpasi tähän työhön varmaankin aika harvojen aikansa suomalaisten johtomiesten joukosta. Jotenkin tämä olisi antanut selvempääkin kontrastia näytelmän saksalaissuhteisiin.

Lisäksi, vaikka tiedän, että  aina ei voi kaikkea ottaa mukaan , niin Hitlerin yllätyslento yksityiskoneellaan kesäkuussa 1942 onnittelemaan 75-vuotiasta Mannerheimia Immolaan, Imatralle oli niin merkittävä ja puhutteleva tapahtuma, että sen poisjättäminen suorastaan  häiritsi. Ainakin kun näytelmän perusteema olivat Mannerheimin saksalaissuhteet.

Mutta kaikenkaikkiaan näytelmä oli hyvä ja toimiva. Varmasti moni katsoja  sai oivallista historian kertausta.
Ja siis kyllä vanha historianopettajakin piti esityksestä.

Kaupunginteatteri on vuosien mittaan hienosti jaksanut toimittaa hyviä käsiohjelmia. Niin tälläkin kertaa. Kiitos niistä.
Toivoisin, että useampi ihminen tutustuisi ohjelmiin ja myös tietäisi mitä on katsomassa.





perjantai 17. marraskuuta 2017

KANGASTUS 38

KANSALLISTEATTERI PIENI NÄYTTÄMÖ 31.10.2017

Hauskaa on, että kun edellistä näytelmää  joutui ikävästi ihmettelemään, niin tämä seuraava oli sitten iloksi oikein hyvä esitys.
Kjell Westön kirjan mukaan oli dramatisoinnin tehnyt Michael Baran yhteistyössä Mikaela Hasanin kanssa ja jälkimmäinen vastasi ohjauksesta.

Fasismin ja kommunismin varjossa elettiin ja sotaa kohti oltiin menossa, kuten tiedämme.
Claes Thunen, asianajajan eli  Klabbenin ( Timo Tuomisen) toimistossa ollaan ja  sihteerin töitä yrittää hoitaa ylitunnollisesti Rouva Wiik, Cecile Orblin.
Erikoisena ratkaisuna Rouvan roolissa onkin kolme aivan samalla tavalla puettua naista eli mukana myös Milja-neiti-Noora Dadu Ja Matilda Edith Holmström. Samoissa asuissa, yhteisliikkeissä. Mielestäni ratkaisu toimi. Mieleen tuli muutaman ajan takainen Ritva Siikalan Kaksi matkaa Israeliin , jossa myös oli naiskolmikko esillä, ehkäpä siitä oli saatu vaikutteet ja asiaa oli edelleen kehitetty.
Asianajajan toimistossa kokoontui herraseurue ja vaikka Rouva Wiik hankki iltaan  tarjoilun, niin nyt syntyi myös vaikeita muistoja. Niinpä lähdettiin takautumin Wiikin vaikeisiin vaiheisiin punaisen kansanvaltuuskunnan työssä ja hänen seksuaaliseen hyväksikäyttämiseensä.

Kauniisti oli kuvattu vanhaa Helsinkiä, jopa stadikan torni saatiin miellettyä näyttämölle. Piirrokset ja valokuvat täydensivät tunnelmaa.Lavastus oli Katri Renton. Hivelevää oli myös vanha, kaunis musiikki, suomalaisen iskelmän kulta-ajalta 1920-30-luvuilta.

Erikoinen oli paljastus juoksukilpailuista avajaisvuodelta 1938. Ohjelmalehtinen vahvisti tarinan todeksi.
Suomenjuutalainen Abraham Tokazier voitti 100 metrin juoksun, kuten vanha valokuva todistaa. Tapahtui tuomarivirhe kun  tuomarit yllättäen julistivat voittajan vasta neljänneksi.Suomen urheiluliitto esitti tapauksen johdosta anteeksipyynnön , ja virhe oikaistiin julistamalla kuollut mies voittajaksi syksyllä 2013.
Salaisuuskin paljastuu lopussa.

Suositeltava, kaunis näytelmä.

maanantai 13. marraskuuta 2017

KOIVU JA TÄHTI

Kansallisteatterin Suuri näyttämö 19.10.2017.

Nyt on vaikea kirjoittaa Pirkko Saision näytelmä ei todellakaan puhutellut minua, ei alkuunkaan eikä kokonaisuudessaan. Tottakai Saisio on meidän taitavimpiamme näytelmäkirjailijoita, jolla on ollut Kansallisen Suurellakin monta menestystarinaa kuten Homo ja Slava. Nyt taisi tulla floppi. Ohjaaja oli taitava Laura Jäntti ja eturivin näyttelijöitä oli lavalla. Lisäksi istuin 2. rivillä hyvällä paikalla. Taisi käydä niin, että nukahdin ensimmäisessä näytöksessä, mikä tietysti on ihan kunniatonta ( lääkityksestä huolimatta) ja tapahtui minulle  varmaankin teatterissa ensimmäistä kertaa. On kyllä tapahtunut aina silloin  tällöin elokuvissa.
No erilaisten eläinten temmellys kyllä herätti minut, mutta en vain päässyt mukaan tarinaan. Toisen puoliajan olin kyllä hereillä, mutta en sen melskeistä paljoa ymmärtänyt.
Stalinin patsasta raahattiin paikalle turhan kauan ja lopun kummallinen yhteislautalla pyöriminen ei tarttunut minuun.
Saision hyviäkin näytelmiä on vaivannut turhan pitkä pituus ja nyt kolme  tuntia oli todella liikaa.