lauantai 7. tammikuuta 2017

Seela Sella, juhlamonologi, 2.1.2017

Seela Sella juhlamonologissa Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä.80-vuotias näyttelijä liikkui kepeästi ja ystävällisenä tunnin verran juhlamonologissaan. Disney ei kuitenkaan ollut suonut hänelle Pieni Nasu roolinimeä, joten viitteelliseksi jäivät myös aasi-ystävät ja Pöllöt.
Leena Tamminen oli kirjoittanut tekstin, jossa myös suhtauduttiin kriittisesti moneen nykyajanilmiöön. Ihmiset haluavat kerätä rahaa ja sitten piilottaa rahansa ulkomaille tai vaikkapa omaan puutarhaansa.
Nykyisin ihmisillä tulee johdot korvista ja he mumisevat itsekseen ja tutkivat laattojaan. Onko teillä laattoja ? ottakaapa laatat esille ja heilutelkaa ja sitten jo laulettiinkin yhdessä.
Vaaleassa, kevytkarvaisessa puvussaan näyttelijä liikkui fyysisesti uskomattoman taitavasti.
Ohjelmassa oli keskiaukeamalla kuva työryhmästä ja sillä kerrottiin hyvin , että monologi on yhteistyötä eli 19 hengen ryhmä oli esityksen taustalla.
Alussa vyöryi näyttämölle iso matkavaunu, jossa osoitteena Helsinki ja lopuksi se lähti osoitteenaan Kuopio eli näyttelijällä on laaja kiertue edessään.
Kiitollinen ennakkonäytöksen yleisö osoitti pitkään seisten suosiotaan yhdelle valovoimaisimmista tähdistä.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kevään 2012 12 muuta teatteriesitystä

Perjantaina 11.5.2012 Ehkä kirjoitustauko tekee hyvää. Nyt kuitenkin haluan koota jotain helmi-toukokuun teatterikokemuksista. Positiivisesti yllättyminen on aina hauskaa ja tälläisen kokemuksen tarjosi 8.3 nähty SYLVI JA ANITA, KAUPUNGINTEATTERIN PIENLLÄ näyttämöllä. Molemmat näyttelijät Eeva-Liisa Haimelin ja Heidi Herala muistuttivat ulkonaisesti kovasti paljon esikuviaan ja näyttelivät hyvin. Panu Rajalan teksti oli napakkaa ja hyvää. Hyvin se on loppuunmyytynä mennytkin. KOMIN TOTTA näytti tuovan vaikeuksia monille, jotka eivät olleet lukeneet kirjaa. Ihan mainiosti se oli dramatisoitu lavalle. Ryhmiksen JATKUVAA KASVUA tuotti kolmetuntisTA iloa hauskasta näyttelijätyöstä (näyttelojöillä oli myös keskenään hauskaa ja se näkyi) ja hauskasta tekstistä. Viimeisen viikon aikana olen nähnyt kolme mainiota esitystä. Pidin kovasti paljon Peter Franzenin elämäkerrallisen TUMMAN VEDEN PÄÄLLÄ toteutuksesta kANSALLISEN PIENELLÄ. Ohjaaja Janne Reinikainen oli todella rakentanut mielenkiintoisen kokonaisuuden. Oona Kamu ja Anna Paavilainen olivat kertakaikkiaan mainioita "lastenääniä", kertojia , jotka käyttivät taitavasti myös musiikkia istuen näyttämön sivustoilla. Teknistä henkilökuntaa taisi olla ainakin tusina. Näyttelijöitä kuvattiin screenille ja mainiosti taiteiltiin myös Kemin pienoismallin , akvaarion ja pikkuesineiden kuvaamisella. Ihan mainio paketti ! Tunti 40 minuttia ( ilman väliaikaa ) riitti oivallisesti isän alkoholisoitumisen ja väkivallan kuvaamiseen, oli koskettava ja niin ajankohtaista eikä kuitenkaan mässätty millään väkivallalla. Siis tämä oli hyvä ! Niin oli myös muutama päivä sitten näkemäni 13 UPONNUTTA VUOTTA, Paula Salmisen kirjoittama ja Salla Taskisen ohjaama OMAPOHJALLE.(Ja muuten saman pituinen). Hyvä nuoret naiset ! Alun tapahtumakuvauksen vauhti ei minua etukäteen innostanut, mutta kannatti mennä katsomaan näyttelijöiden intensiivistä työtä, ihan kaikkien, mutta eniten puhutteli Marja Salon loistavasti tulkitsema nuori tyttö ja oikein hyvä oli myös Kristiina Halkola dementoituvana mummona. Vielä täytyy kehua eilistä KUNINKAAN PUHETTA, KAUPUNGINTEATTERIN SUURELLA. Vaikka ennakkorasitteena oli vuoden takainen upea filmi, niin hyvää teatteria esitettiin eilen näyttämöllä. Carl-Christian Rundtman kuninkaana ja Pertti Sveholm erikoisena puheterapeuttina olivat vaikuttavia. Kuninkaan änkyttävä puhetapa oli taatusti vaatinut harjoituistyötä. Mainio esitys. Nämä haluan mainita kevätkauden esityksistä. Syksyllä jatketaan.

tiistai 7. helmikuuta 2012

HE EIVÄT ASU ENÄÄ TÄÄLLÄ,Willensauna, 31.1.2012

Nyt oli kysymyksessä vasta pääharjoitus tälle näytelmälle.Ei siis ehkä ole oikeutettua kirjoittaa varsinaista valmiin kritiikkiä.
Paavo Westerbergin ohjaama näytelmä on rakenteeltaan mielenkiintoinen. Kuinka kaksi pariskuntaa ja kuinka jokainen yksilönä suhtautuu hirvittävään onnettomuuteen, joka on ajoitettu tapahtuneeksi samanaikaisesti WTC-tornien romahtaessa USA:ssa.Näytelmässä edetään lähes 10 vuotta.

Näyttelijöiden työ oli jo todella nautittavaa ja mielestäni hämmästyttävän kypsää, kun ajattelee harjoitustilannetta.
Eero Aho ja Katariina Kaitue toisena parina ja Kristo Salminen ja Pirjo Määttä toisena purkavat vuosien suruaan taitavasti. Sanoisin, että näyttelijöitä seuraa aivan ahnaasti.
Olisiko sitten pituutta voinut hiukan karsia, mutta ehkäpä esitys vielä tiivistyy. Vaikka hiljaiset tilanteet toimivatkin puhuttelevina.
Katri Rentolta kaunis, neutraali lavastus.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Maaninkavaara, Willensauna 25.1.2012

1/ 2012
Maaninkavaaran käsiohjelman lyhyissä saatesanoissa kirjailija pohjaa romaaninsa syntyä ja muistelee alkuideana työlleen oman isänsä pettymystä 1990-luvulla, kun suomalainen kestävyysjuoksu koki kovia ja oli romahtamassa laskusuuntaan.

Näytelmässä on vain kaksi henkilöä: talonmies-isä juoksuvalmentajana ja tytär,9.luokkalainen, joka yrittää auttaa isäänsä ja perhettä.
Jukka Puotila ja Marja Salo onnistuvat keskinäisissä suhteissaan tosi hienosti, näyttelevät "loistavasti yhteen " ja kaikin tavoin todella hyvin. Siitä täytyy kiittää myös ohjaaja ja dramatisoija Minna Leinoa.
Näytelmän puolitoistatuntinen kesto on myös aivan sopiva ja riittävä.

Kansallisteatteri siirsi esityksen Omapohjasta suuremmalle näyttämölle Willensaunaan. Willensaunassa onkin nautittu useista hyvistä menestyksistä viime vuosina.

perjantai 30. joulukuuta 2011

SAITURIN JOULU, Kansallinen, Suuri, 29.12.2011

18.teatteriesitys/ syksy 2011

Saiturin joulu toi jälleen iloksemme joulusadut Kansallisteatterin kauniiseen ,vanhaan saliin.Charles Dickensin kuuluisan näytelmän vuodelta 1843 (A Christmas Carol ) oli taidolla ja näyttävästi ohjannut, suomentanut ja sovittanut Kurt Nuotio.

Näimme herkullisesti näyttämölle sovitetun vanhan sadun, jonka oli taitavasti lavastanut Kati Lukka. Vanhat englantilaissävyiset puvut oli suunnitellut Tarja Simonen.
Lavalla hääri iso joukko väkeä, keskeisenä saituri Ebenezer Scroogena Kari Heiskanen, jonka roolisuoritusta on kovasti kehuttu, eikä syyttä. Näyttelijät vaihtoivat rooleja ja mukana oli myös lapsia.

Esitys oli ohjeistettu 6-100-vuotiaille. Jälkimmäinen puoli katsojista tuntui täysin lumoutuneena nauttivan näytelmästä. Jäin kuitenkin miettimään pienempien katsojien ymmärrystä, sillä satu on aika vaativa kaikkine joulunhenkineen ja takautumineen. Ehkä tästä kuuluu vielä lisää kommentteja ja ainahan on hyvä, jos on jotain etukäteen on kerrottu tarinasta.

Kuitenkin oli kaikille selvä, että hyvä voitti pahan ja ilkeän ja saiturin muuttuminen sai kaikki ympäristössä hyväntuulisiksi ja iloisiksi. Tätä muutosta kuvasi selkeästi Tero Jartti,Tulevan joulun henki ensin hurjan mustan kuoleman hahmona ja muutoksen jälkeen punakultaisena karkinjakajana.Katsomon lapsille heitettiin vakuudeksi karkkejakin lopuksi.
Uudenlainen, hyväksi muuttunut saituri tuotti suurta iloa ympäristössään.
Ihanasti soittivat kolme Brotherus-veljestä selloa, viulua ja kitaraa.

Loppuunmyyty katsomo selvästi piti näkemästään ja uskoisin , että mietittävää riitti myöhemminkin rikkaasta sisällöstä. Hyvä mieli tästä esityksestä jäi.

Nyt on sitten nähty runsaasti syksyn monipuolista teatteriohjelmistoa, monenlaisia, hyviä esityksiä. Vuosi vaihtuu, uudet esitykset ovat tulossa.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

RAUDANLUJA RAKKAUS, teatteri Avoimet Ovet,13.12.2011

17.teatteriesitys/ syksy 2011

Heini Tola tekee suurenmoisen hienoa työtä teatteri Avoimissa Ovissa. Raudanluja rakkaus, Venny Soldanin ja Juhani Ahon avioliiton tarina liittyy monen vuoden hyviin kulttuurihistoriallisten naiskuvien sarjaan.
Kannattaa lukea käsiohjelmasta kirjailijan ja ohjaajan sana. Hänelle tutusta esityksestä Kuopiossa on hävitetty suuri joukko näytelmän rooleja ja jäljellä lavalla on neljä näyttelijää, jotka kertovat tarinan aivan oivallisesti.
Emmi Pesonen tekee hienon tulkinnan, voimakkaasta, määrätietoisesta ja kuitenkin kärsivästä Vennystä. Viehättävä ystävätär, Eva on tukena. Mikko Pörhölän Jussi sinkoilee suhdekuvioissaan hyvin ja neljäntenä on Tilly, Outi Vuoriranta.
Kaikki esitetään minimalistisin keinoin, usein varsin viitteellisesti ja todella miten äärettömän hyvin ja nautittavasti kaikki toimii.
Hauskasti alussa tulee mieleen antiikin draamat, kun aika ja paikka täytyy katsojille kertoa.
Mutta tämä riittää ja toimii ja on ihanaa tässä suuren kohelluksen maailmassa.
Hieno ohjaustyö, hieno näytelmä.
Lisäksi ajattelen, että odotukset Avoimissa Ovissa ovat jo nykyään korkealla, eikä mikään sitten todellakaan petä.
Ihana esitys.

maanantai 5. joulukuuta 2011

PIKKUJÄTTILÄINEN,Kansallisteatteri, Pieni, 1.12.2011

16. teatteriesitys/ syksy 2011

Katja Krohnin Pikkujättiläisessä liikuttiin ajan hermolla tieteen,geeniteknologian, tutkimuksen väärinkäytösten, nuorisomielenosoitusten ja perhedraaman puitteissa. Ehkä jopa liikaakin. Taas pohdin sitä onko hyvä, että kirjoittaja ja ohjaaja ovat sama henkilö.
Varsinkin alkupuolella ehti miettiä , että mitä tässä ajetaan takaa,asioita tuntui riittävän.
Jälkipuolella seurasi draamaa sitten ihan hereillä.
Wanda Dubiel on hyvä näyttelijä ja tehnyt viime vuosina hienoja naisrooleja Avoimissa Ovissa. Nyt oli revettävä moneen suuntaan ja huudoksi meni usein.Epäilen ohjaajaa.
Samuli Niittymäen 17-vuotias lukiolainen , Karo toi mieleen hyvin hellyyttävän roolin Nuorempana veljenä muutama vuosi sitten.
Näyttämöllä oli liikkeellä liikemiesroistoja ja poliisejakin. Välillä oltiin Suomessa ja välillä Brysselissä.
No ei tämä nyt huono ollut, mutta joku hajanaisuus minua haittasi.Kyllä vaan rupean kaipaamaan näihin nykydraamoihin enemmän inhimillistä lämpöä ja huumoriakin. Näytteitä tälläisestä saatiin jonkin verran.