maanantai 19. helmikuuta 2018

HAPPY END, ELOKUVA 18.2.2018

Pitkästä aikaa liikkeellä ja leffassa. M. Haneken ohjaamalle ja käsikirjoittamalle  filmille on tähtiä satanut, mutta kun lukee arvostelutekstejä, niin aika paljon on myös jarruja. Draamaelokuva kertoo perheestä, jossa jokainen jäsen on todella onneton.

Haneke on kuuluisuus ja käyttää luottonäyttelijöitään, joista monet samoin ovat kuuluisuuksia ja he  ovat erinomaisia.
Mutta entä itse tarina Calaisin hienossa, vanhassa talossa. Perheessä kaikki henkilöt ovat rikki ja Happy end ei todellakaan sovi filmin lopun nimeksi. Haneken entisistä filmeistä tulee paljon ja etupäässä ikäviä muistumia.

Mutta miksi näin onneton itsemurha-perheen tarina on  täytynyt tehdä? Jos pakolaisista haluttiin kertoa, niin se osuus jäi todella pieneksi.

Outo ja onneton elokuva.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

SYNKIN HETKI--CHURCHILL

Sunnuntaina 21.1.2018 elokuva

Välillä elokuvaakin ja Gary Oldmannin Churchill sopii hyvin tähän  näyttämöiden maailmaan. Puhetaidollaan Churhill johti sotaan joutuvaa Britanniaa ja sai maan toimintaan.
Erinomainen, katsomisen arvoinen elokuva.

lauantai 20. tammikuuta 2018

MESTARI JA MARGARITA, WILLENSAUNA

Keskiviikkona 17.1.2018

JÄNNÄ TAPAUS.

Mihail Bulgakovin teos on  suomennettu yleensä nimellä Saatana saapuu Moskovaan.Nyt paksusta ja aikoinaan Neuvostoliitossa osin sensuroidusta teoksesta saatiin nähdä ohjaaja ja dramatisoija Anne Rautiaisen hyvin karsima versio. Näin keskityttiin rakkaustarinaan ja ainakin jonkun harmiksi pari Wolandin demonia puuttui kokonaan. Mutta esitys toimi kokonaisuutena ja tuskin on Willensaunassa koskaan nähty näin visuaalisesti komeita näkyjä.

Näyttelijöitä oli vain kuusi ja usealla oli kaksoisrooli.Pimeyden ruhtinas Marc Gassot, Woland, elegantti paholainen puhui harvinaisen selkeästi ääntäen -siis ruhtinaan tavoin.

Tässä kohtaa heti kummastelu käsiohjelmasta, jossa näyttelijät olivat vain yhden rivin nimiluettelona. Miten voi luulla, että kaikki yleisöstä tunsivat näyttelijät- eivätkä tietysti tunteneetkaan. Outoa ja kummallisen ylimielistä. Sensijaan muita toimijoita esiteltiin tarkemmin ja se on hyvää ja ansaittua.
Yritän aina korostaa ohjelman tärkeyttä.

Tarkistus johti siihen , että näyttelijätkin olivat sentään saaneet esittelynsä, mutta olisi ollut aika helppoa lisätä tekstiin , missä roolissa he nyt olivat.

Minulle oli uutta tämä paholaisen hallitsema maailma, jossa tapahtui heti alussa kummia. Hänen seurassaan liikkuivat Begemot-kissa, (Juha Varis) ja Hella noita-( Maria Kuusiluoma).

Goethen Faust oli Bulgakovin esikuva ja siitä olikin lainauksia
Juhani Laitala esiintyi runoilija Bezedommina Ja myös Pontius Pilatuksena. Ylipapin ja Jeesuksen (Jeshua) keskustelut jäivät kuitenkin vähemmiksi ja pääosaan nousivat rakastavaiset Runoilija ja Margarita pienikokoisine nukkeineen, joita he hyvin käsittelivät.
Mieleen tuli heti Indonesian nukketeatteri, joka on siellä kovasti voimissaan.

Ohjaaja Anne Rautiaisesta kerrottiin , että hän on perehtynyt nukketeatteriin ja fyysis-visuaaliseen teatteriin eri puolilla maailmaa.

Janne Siltavuoren osuutta olivat lavastus, nuket ja pukusuunnittelu. Pietu Pietiäinen vastasi valo- ja videosuunnittelusta. Vielä muitakin oli tarvittu suunnittelemaan taikamaailma Willensaunaan. Komeasti siinä lennettiin yli Moskovan valojen.

Pidin näytelmästä. Täytyy myöntää, että esitys pääsi jotenkin positiivisesti yllättämään minut.

TIPPUKIVITAPAUS , KANSALLISTEATTERI, SUURI

Lauantaina 13.1.2018

Nyt oli riemua sekä lavalla että katsomossa, jossa ainakin permanto oli loppuunmyyty. Pienten katsojien seurana oli vanhempia ja isovanhempia.
Ja keitä kaikkia sitten lavalla oli, niin se ei aina ollut tälläiselle vanhemmalle katsojalle ihan selvää, mutta se näytti olevan pääosin riemastuttavaa pienille katsojille.

Näytelmä kuuluu siis Laura Ruohosen tuotantoon ALLAKKA PULLAKAN JA YÖKYÖPELEIDEN  runoteosten joukkoon ja Ruohonen  on sekä käsikirjoittaja että ohjaaja.

Seitsemänvuotinen kaverini odotti kovin MAHTIMUMMELI , PÄÄTÄIVÄÄTÄISEN (uskomaton Seela Sella ) ja AGENTTINERO NARUN näkemistä. Jälkimmäinen eli Martti Suosalo oli paikalla vain virtuaalisesti isona kuvana antamassa hyviä agenttineuvoja.
Yökyöpeleiden riemun(Kaupunginteatterissa) jälkeen jo odottikin jatkoa. Kyllä sitä nyt saatiinkin tässä Tippukiviluolassa.

 Anna -Mari Kähärä oli siis säveltänyt koko perheen musikaalin. Varmaankin kaikki oppivat renkutuksen, JOS ON HANSKAT, TARTTEE KÄDET...... Aulassa myytiin uunituoretta äänilevyä, joka sekin sai Hesarissa huiput eli 5 tähteä ja suurkehut. Bändi oli lavalla esillä tosi vauhdissa.

Lavastus tippukiviluolineen oli Antti Mattilan. Hahmoista ja puvuista vastasi Erika Kallasmaa. Tottakai hirmutärkeitä olivat valo, video-, ääni ja naamioinnninsuunnittelu ja toki Dramaturgi Pipsa Longankin työ.

Näyttämön yli kulki paksu köysi ja sitä pitkin suhahti paikalle TUKAANI  Katja Korström, jonka ilma-akrobatia oli vaatinut oman suunnittelunsa.temput olivat taitavia ja puku kaunis.

Roolien pääparina seikkailivat Seija Soija , Papu eli  Vuokko Hovatta ja isokokoinen Hujoppi Jani Karvinen. Pieni seuralaiseni valitsi vaikuttavimmaksi näyttämöhenkilöksi Mahtimummelin, jonka  hienoa työtä ja ihmeellistä myssykulkuneuvoa  osittain saattoi myös lisätä Seela Sellan viehättävä lohdutus eturivissä istuvalle 2-3 vuotiaalle tytälle "ei tarvitse pelätä".

Tästä kuitenkin huomautus , että kannattaisi noudattaa teatterin antamaa ikäsuositusta, joka  oli yli 5-vuotta.

Vuokko Hovatta lähti pontevana pikkupapuna seikkailulle ylitäydestä kodistaan, papupurkista ja kyllä hänen pontevaa lauluaan kelpasi kuunnella.

Matkalla jouduttiin HUIPUTUSHOTELLIIN, jonka Mursuportieri (Marja Salo) rullaluisteli komeasti Väliverhon esiin . Sitä ennen tutustuttiin myös Kultahamsteriin.

Tippukiviluolaankin päästiin ja sieltä vapautettiin orjatyötä tekevät olmit.

Ja voi mikä jammaus lavalla lopuksi olikaan, kun KOKO ENSAMBLE, esiintyjät ja koko hiiriperhekin ja kaikki toivat iloa ja musiikkia yleisölle.

Lastennäytelmät ovat todella TÄRKEITÄ.  Nyt tuli suuri menestys.
Ja maksimimäärä tähtiä satoi Hesarissa  17.1, kun kulttuuritoimittaja kehui  TIPPUKIVITAPAUKSEN  LEVYÄ poikkeuksellisen meheväksi tapaukseksi.





sunnuntai 17. joulukuuta 2017

SUOMEN LAULUN JOULUKONSERTTI

13.12.2017 OLAUS PETRIN KIRKOSSA.
Kuoro lauloi nk. sekajärjestyksessä eli miehet ja naiset sekajärjestyksessä, ja sitä oli hauska kuunnella. Kirkko on melko pieni  ja ilmeisesti ruotsinkielisten keskus. Hiski Walleniuksen urut soivat kirkkosalissa komeasti.

Ohjelma sujui kauniisti, alkuosassa Maasaloa, Hannikaista , Madetojaa jne. Keskivaiheilla kuoro antoi tilaa Sopraano Mia Heikkiselle, jonka innolla ja rakkaudella esittämiä joululauluja säesti pianolla ystävä Salla Karakorpi.

Kuoro palasi ja vuorossa oli lopuksi hauskoja, pieniä joululauluja. Muistoja toi mieleen Provencelainen sävelmä George Bizeltä, jossa kauan sitten kolmevuotiaan Markon piti olla yksi kuninkaista Maisa Krokforsin musiikkikoulussa, mutta häntä ujostutti niin, että pieni kuningaskokelas makasi vatsallaan lattialla valkoisessa froteepyyhkeessään eikä häntä saanut lavalle. Nyt onneksi sujui paremmin.

Oli myös mukavaa, että ohjelmasta ja kuorosta kerrottiin yleisölle.

Kuoro esitti vielä ylimääräisenä ja uudessa muodostelmassa kynttilät kädessä iki-ihanan Maa on niin kaunis-laulun "kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan".

Suomen laululla on ollut syksyllä paljon hienoa ohjelmaa. Kiitos aherruksesta Kuoronjohtaja Esko Kalliolle ja kaikille laulajille.


torstai 14. joulukuuta 2017

MYRSKYLUODON MAIJA , Kaupunginteatteri

12.12.2017 Suurella Näyttämöllä.

Vieläkin olen vähän sekaisin suurannoksesta, joka eilen Kaupunginteatterissa tarjottiin. Myrskyluodon  Maija aloitti elokuussa uuden kauden pari vuotta remonttisuljetussa teatterissa ja myös pitkäaikainen johtaja vaihtui Asko Sarkolasta Kari Arffmaniin.

Oliko musikaali hyvä vai ei, oliko Hesarin kriitikko Lauri Meri oikeassa teilatessaan esityksen.

Nyt siis omia vastauksia ja ne kuuluvat : kyllä ja ei.

Pitkän Ensimmäisen näytöksen jälkeen olo oli vähän tuolla ei-puolella. Miksi mukaan oli otettu niin paljon tapahtumia, jotain olisi voinut jättää pois ja tiivistäminen olisi auttanut. Ja myös se, että olisi selvemmin rakennettu kohokohtia ja sitten lisäksi muuten kuvattu tuota armottoman kovaa elämää ulkosaaristossa karuissa oloissa. Jälkimmäinen puolisko paransi kokonaisuutta.

Mutta missä oli meri? Valkoiset kuohut ja tanssivat ihmishahmot eivät oikein vakuuttaneet. Olisi todella voitu käyttää videotekniikkaa avuksi ja saada ihan oikeaa Ahvenanmaan saaristoa mukaan kuvaan. Dramatisoinnin, käsikirjoituksen oli tehnyt Seppo Parkkinen , ohjauksen puolestaan Kari Rentola.

Lasse Mårtensonin kanssa oli aloitettu neuvottelut musiikista jo  keväällä 2014 Asko Sarkolan aloitteesta, säveltäjä suhtautui myönteisesti ja aiesopimus uudesta, kotimaisesta musikaalista allekirjoitettiin.

Näytelmässä oli hyviä elementtejä, joista ensimmäiseksi nousee aivan ihanasti laulanut lapsikuoro.
Toki Maija, Laura Alajääski teki suuren työn parinaan Janne, Aaro Wichman. Miten herttaisesti esitettiinkin parin ensimmäinen saapuminen Myrskyluodolle.

Kyse oli siis harvinaisesta suomalaisesta musikaalista. Tunnemme ja tiedämme, että musiikki oli kaunista, nimikkosävelmä suoraan  sydämeen käyvä.

Orkesteri pauhasi hienosti ja kovaa  siellä kannen alla, kapellimestari Eeva Kontu hiukan vilahteli orkesterimontun aukosta eli  siis vaalea päälaki näkyi. Minua on aina harmittanut, ettei orkesteria näytetä, vaikka tässäkin  asiassa voisi videotekniikka olla hyvin apuna.

Kapellimestari Eeva Kontu oli ollut  alusta asti mukana rakentamassa musikaalia, kannattaa lukea hänen kirjoituksensa ohjelmasta. Musiikin sovituksen oli tehnyt  Arttu Takalo ja laulujen sanat laati Maija Vilkkumaa.

Lavalla oli runsaasti väkeä, joista erottuivat Valborg, ruumiinpesijä ja kätilö ( Marjut Toivanen) sekä tarinankertojana Pelle Suutari ( Antti Timonen).Oli myös iso kuoro, saaristolaiset välillä tosi komeana koosteena. Kaupunginteatterin hyvät tanssijat esittivät sinisissä puvuissaan välillä kirkuvia lokkeja ja välillä Luonnon henkiä.

Entisajan maalaistuvan piirissä kuviteltiin asuvan paljon kodinhaltijoita, niin hyviä kuin pahojakin. Akateemikko Martti Haavio ( kummisetäni) on jo aikoinaan julkaissut teoksen näistä uskomuksista.

Pitäisi vähitellen vetää asiat yhteen.
Kyllä kannatti käydä katsomassa.

Monet ( kuten minäkin) muistavat vaikuttavan televisiosarjan , joka uusittiin äskettäin ( Åke Lindmanin työ, alkuaan vuodelta 1976, uusinta 2015). Sen voimakas muisto vähän latistaa Kaupunginteatterin esitystä. Odotukset olivat kovin korkealla.

Mutta toisaalta  olemme saaneet uuden , suomalaisen musiikkinäytelmän, joka tulee säilymään ja siis säilyttämään palan suomalaista historiaa. Näin suurella esittäjäjoukolla sitä ei helposti tulla uudelleen esittämään. Kiitokset siis Kaupunginteatterille.

Alkuperäisimmät kiitokset ohjautuvat kirjailija Anni Blomqvistille, joka alkoi surussaan kirjoittaa elämästä saaristossa, senjälkeen kun hänen miehensä ja poikansa olivat traagisesti hukkuneet merelle. Hänen muistoistaan  syntyi Myrskyluoto-sarja.

Lopuksi palaan teatterikritiikkiin ja puolestani kritisoin Hesarin kriitikkoa Lauri Merta, jolla on kummallinen tapa aloittaa kirjoituksensa kielteisillä näkemyksillä Eikö nyt joskus voi aloittaa , vaikka kehumalla kaunista musiikkia ja siitä sitten edetä havaittuihin puutteisiin. Sama koskee melkein kaikkia teatterikriitikoita, joiden taso Suomessa on kurja. Aina odotan uutta ja taitavaa kriitikkoa.

Vielä ja taas kerran kiitos Kaupunginteatterille mahtavasta, monipuolisesta  käsiohjelmasta, joka ehdottomasti kannattaa ostaa- ja myös lukea. Siinä musikaalin monet tekijät kertovat omista osuuksistaan.


keskiviikko 13. joulukuuta 2017

JOULUILOA MUSIIKKITALOSSA 10.12.2017

Nyt on joulukuisessa Helsingissä tarjolla useita  konsertteja joka illaksi ja jokaisen makuun
Kaikki ovat harjoitelleet syksyn päätökseksi oman ohjelmansa tarjolle.

Vauhdikasta oli meno Joulukonsertissa Musiikkitalolla sunnuntaina 10.12  "Tulkoon Joulu" -konsertissa. Neljän hyvän  laulajasolistin  lisäksi musiikista vastasi tosi vauhdikkaasti Jukka  Nykänen flyygelin takana ja yhdeksän aivan erinomaista muusikkoa eri instrumentteineen.

Waltteri Torikka, joka oli vaihdokasnimi lauloi suunnattoman kauniisti mm. Varpusen Jouluaamuna ja monta muutakin. Oli mukava kuulla häntä. Pentti Hietanen oli varsin rutinoitu esittäjä ja vauhdikkaat  sopraanot olivat Johanna Försti ja Maria Lund, joista jälkimmäisellä  on myös selviä komediennen lahjoja.

Pitkässä konsertissa tarjottiin myös ihanaa silmänruokaa, kun muotisuunnittelija Jukka Rintala oli pukenut esiintyjänaiset loisteliaisiiin iltapukuihin, joita vielä välillä vaihdettiinkin.