lauantai 7. lokakuuta 2017

SYKSY 2017 ON TEATTERIN JUHLAA

Katsoin, näin ja koin jo kolmannen hienon teatterityön- siis todella elävää, hienoa  teatteria. Eilen oli ohjelmassa Thomas Mannin KUOLEMA VENETSIASSA, KANSALLISTEATTERIN PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ.Ohjaus Michael Baran.

Etukäteen ajattelin, arvelin ja muistelin Viscontin loisteliasta filmiä vuosien takaa. Mutta kyllä vaan elävässä teatterissa on voimaa, kun se esitetään niin taitavasti kuin mitä Jukka Puotila ( juhlanäytelmänsä) ja Jukka-Pekka Palo tekivät.
Erittäin hieno osuus oli Artturi Aallon, taitavan sellistin kauniilla osuudella, joka jatkui  ihanana soittona lähes läpi koko esityksen.

Jukka Puotila loi hienon, kuolemaa lähellä olevan aristokraattisen roolin kirjailija von Aschenbachina (en muuten löytänyt lainkaan nimeä käsiohjelmasta ?). Merkittävä osuus oli kirjailijaa ja kertojaa esittävällä Palolla. Molemmat tekivät vaativat roolinsa loistavasti. Nautittavaa kuultavaa ja nähtävää.

Myös ohjaus oli taitavaa. Mutta kuitenkin lopun räikeys oli minulle liian irvokasta. Myös musiikki rämähti tässä kohdin  hirveällä voimalla ( my way). Toki ymmärsin ohjaajan ajatuksia Aschenbachin sisäisistä ajatuksista ja vaikeuksista  ennen  kuolemaa koleran saastuttamassa Venetsiassa. Mutta esitystapoja on tietysti monia.

Ostan aina käsiohjelman . Kiitos hauskoista luetteloista molempien näyttelijöiden roolitöistä . Voi itsekin muistella monia hyviä suorituksia.Ja mikä määrä hyviä töitä !

Erinomaista miesvoimaa on nyt koettu kolmasti niin Tässä näytelmässä, Vanhat Mestarit loistoesityksessä kuin myös Rikhard III- näytelmässä. Kiitos niistä.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

1.10.2017 VANHAT MESTARIT, KANSALLISTEATTERI JA HAM-TAIDEMUSEO YHTEISTYÖSSÄ.

Eilen saimme seurata kolmen taitavan näyttelijän työtä.Thomas BERNHARDIN "komedian taiteesta" esittivät kolme harmaapartaista herrasmiestä taidehistorioitsija Markku Maalismaa, joka yli 30 vuotta oli säännöllisesti joka toinen päivä käynyt Wienin taidehistoriallisessa museossa ja istunut Tintoretton maalauksen edessä, joka esittää vanhaa valkopartaista miestä. Häntä tuli tapaamaan englantilainen taiteenharrastaja- Hannu-Pekka Björkman ja mukana arvokkaasti hääri myös vahtimestari- Hannu Kivioja.Kaikki siis vanhoja valkopartaisia miehiä ulkonäöltään.

Oli todellinen ilo kuulla pitkää, älykästä tekstiä, jota esitettiin Minna Leinon ohjauksessa ja dramatisointina. Tietysti oli myös hämmästyttävää miten hyvin ja vauhdilla näyttelijät tekstin esittivät, hiukan narisevalla, ironisellakin äänellä.Taitavia olivat.

Loistava teatterikappale oli jotenkin jäänyt minulta sivuun, sentakiakin jotenkin yllätyin ja  nautin tekstin älykkyydestä ja tietysti kokonaisuudesta.

Siinä saivat välillä kyytiä itävaltalainen maailmakin, niin kuuluisat leivoskahvit kuin Wienin käymälät.

Yleisöä ei päästetty mukaan kuin 60 ja se oli tietysti hyvä asia.Myös luulen , että useat katsojista olivat vakituisia teatterinkävijöitä.
Kiitos ihanasta, älykkäästä näytelmästä.

Syksyllä olen myös jo nähnyt kolme teatteriesitystä. KULTAINEN VASIKKA , Kaupunginteatterin Pienellä, vauhdikas PEPPI PITKÄTOSSU  tuli nähtyä jo toiseen kertaan ja hyvä oli ja toivottavasti monet yli 5-vuotiaat pääsevät ihailemaan hurjia tanssiesityksiä ja kaikkea muutakin väriä.

Parasta oli nähdä Kansallisen Willensaunassa RIKHARD III, jossa tavoiteltiin oikeaa englantilaista hovitunnelmaa vaikka vallantavoittelu saikin hurjia muotoja. Kiitos myös epookin mukaiselle ja upealle puvustukselle ja muullekin hovitunnelmalle.

Tänään oli elokuvan vuoro. Viktoria ja hänen intialainen ystävänsä oli myös katsojan juhlaa. Judi Dench oli loistava vanhana Viktoriana ja hyvä oli myös intialainen ystävä. Sivuosissa vilahteli myös kuuluisia englantilaisnäyttelijöitä. Hieno elokuva.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Seela Sella, juhlamonologi, 2.1.2017

Seela Sella juhlamonologissa Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä.80-vuotias näyttelijä liikkui kepeästi ja ystävällisenä tunnin verran juhlamonologissaan. Disney ei kuitenkaan ollut suonut hänelle Pieni Nasu roolinimeä, joten viitteelliseksi jäivät myös aasi-ystävät ja Pöllöt.
Leena Tamminen oli kirjoittanut tekstin, jossa myös suhtauduttiin kriittisesti moneen nykyajanilmiöön. Ihmiset haluavat kerätä rahaa ja sitten piilottaa rahansa ulkomaille tai vaikkapa omaan puutarhaansa.
Nykyisin ihmisillä tulee johdot korvista ja he mumisevat itsekseen ja tutkivat laattojaan. Onko teillä laattoja ? ottakaapa laatat esille ja heilutelkaa ja sitten jo laulettiinkin yhdessä.
Vaaleassa, kevytkarvaisessa puvussaan näyttelijä liikkui fyysisesti uskomattoman taitavasti.
Ohjelmassa oli keskiaukeamalla kuva työryhmästä ja sillä kerrottiin hyvin , että monologi on yhteistyötä eli 19 hengen ryhmä oli esityksen taustalla.
Alussa vyöryi näyttämölle iso matkavaunu, jossa osoitteena Helsinki ja lopuksi se lähti osoitteenaan Kuopio eli näyttelijällä on laaja kiertue edessään.
Kiitollinen ennakkonäytöksen yleisö osoitti pitkään seisten suosiotaan yhdelle valovoimaisimmista tähdistä.