13.12.2017 OLAUS PETRIN KIRKOSSA.
Kuoro lauloi nk. sekajärjestyksessä eli miehet ja naiset sekajärjestyksessä, ja sitä oli hauska kuunnella. Kirkko on melko pieni ja ilmeisesti ruotsinkielisten keskus. Hiski Walleniuksen urut soivat kirkkosalissa komeasti.
Ohjelma sujui kauniisti, alkuosassa Maasaloa, Hannikaista , Madetojaa jne. Keskivaiheilla kuoro antoi tilaa Sopraano Mia Heikkiselle, jonka innolla ja rakkaudella esittämiä joululauluja säesti pianolla ystävä Salla Karakorpi.
Kuoro palasi ja vuorossa oli lopuksi hauskoja, pieniä joululauluja. Muistoja toi mieleen Provencelainen sävelmä George Bizeltä, jossa kauan sitten kolmevuotiaan Markon piti olla yksi kuninkaista Maisa Krokforsin musiikkikoulussa, mutta häntä ujostutti niin, että pieni kuningaskokelas makasi vatsallaan lattialla valkoisessa froteepyyhkeessään eikä häntä saanut lavalle. Nyt onneksi sujui paremmin.
Oli myös mukavaa, että ohjelmasta ja kuorosta kerrottiin yleisölle.
Kuoro esitti vielä ylimääräisenä ja uudessa muodostelmassa kynttilät kädessä iki-ihanan Maa on niin kaunis-laulun "kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan".
Suomen laululla on ollut syksyllä paljon hienoa ohjelmaa. Kiitos aherruksesta Kuoronjohtaja Esko Kalliolle ja kaikille laulajille.
sunnuntai 17. joulukuuta 2017
torstai 14. joulukuuta 2017
MYRSKYLUODON MAIJA , Kaupunginteatteri
12.12.2017 Suurella Näyttämöllä.
Vieläkin olen vähän sekaisin suurannoksesta, joka eilen Kaupunginteatterissa tarjottiin. Myrskyluodon Maija aloitti elokuussa uuden kauden pari vuotta remonttisuljetussa teatterissa ja myös pitkäaikainen johtaja vaihtui Asko Sarkolasta Kari Arffmaniin.
Oliko musikaali hyvä vai ei, oliko Hesarin kriitikko Lauri Meri oikeassa teilatessaan esityksen.
Nyt siis omia vastauksia ja ne kuuluvat : kyllä ja ei.
Pitkän Ensimmäisen näytöksen jälkeen olo oli vähän tuolla ei-puolella. Miksi mukaan oli otettu niin paljon tapahtumia, jotain olisi voinut jättää pois ja tiivistäminen olisi auttanut. Ja myös se, että olisi selvemmin rakennettu kohokohtia ja sitten lisäksi muuten kuvattu tuota armottoman kovaa elämää ulkosaaristossa karuissa oloissa. Jälkimmäinen puolisko paransi kokonaisuutta.
Mutta missä oli meri? Valkoiset kuohut ja tanssivat ihmishahmot eivät oikein vakuuttaneet. Olisi todella voitu käyttää videotekniikkaa avuksi ja saada ihan oikeaa Ahvenanmaan saaristoa mukaan kuvaan. Dramatisoinnin, käsikirjoituksen oli tehnyt Seppo Parkkinen , ohjauksen puolestaan Kari Rentola.
Lasse Mårtensonin kanssa oli aloitettu neuvottelut musiikista jo keväällä 2014 Asko Sarkolan aloitteesta, säveltäjä suhtautui myönteisesti ja aiesopimus uudesta, kotimaisesta musikaalista allekirjoitettiin.
Näytelmässä oli hyviä elementtejä, joista ensimmäiseksi nousee aivan ihanasti laulanut lapsikuoro.
Toki Maija, Laura Alajääski teki suuren työn parinaan Janne, Aaro Wichman. Miten herttaisesti esitettiinkin parin ensimmäinen saapuminen Myrskyluodolle.
Kyse oli siis harvinaisesta suomalaisesta musikaalista. Tunnemme ja tiedämme, että musiikki oli kaunista, nimikkosävelmä suoraan sydämeen käyvä.
Orkesteri pauhasi hienosti ja kovaa siellä kannen alla, kapellimestari Eeva Kontu hiukan vilahteli orkesterimontun aukosta eli siis vaalea päälaki näkyi. Minua on aina harmittanut, ettei orkesteria näytetä, vaikka tässäkin asiassa voisi videotekniikka olla hyvin apuna.
Kapellimestari Eeva Kontu oli ollut alusta asti mukana rakentamassa musikaalia, kannattaa lukea hänen kirjoituksensa ohjelmasta. Musiikin sovituksen oli tehnyt Arttu Takalo ja laulujen sanat laati Maija Vilkkumaa.
Lavalla oli runsaasti väkeä, joista erottuivat Valborg, ruumiinpesijä ja kätilö ( Marjut Toivanen) sekä tarinankertojana Pelle Suutari ( Antti Timonen).Oli myös iso kuoro, saaristolaiset välillä tosi komeana koosteena. Kaupunginteatterin hyvät tanssijat esittivät sinisissä puvuissaan välillä kirkuvia lokkeja ja välillä Luonnon henkiä.
Entisajan maalaistuvan piirissä kuviteltiin asuvan paljon kodinhaltijoita, niin hyviä kuin pahojakin. Akateemikko Martti Haavio ( kummisetäni) on jo aikoinaan julkaissut teoksen näistä uskomuksista.
Pitäisi vähitellen vetää asiat yhteen.
Kyllä kannatti käydä katsomassa.
Monet ( kuten minäkin) muistavat vaikuttavan televisiosarjan , joka uusittiin äskettäin ( Åke Lindmanin työ, alkuaan vuodelta 1976, uusinta 2015). Sen voimakas muisto vähän latistaa Kaupunginteatterin esitystä. Odotukset olivat kovin korkealla.
Mutta toisaalta olemme saaneet uuden , suomalaisen musiikkinäytelmän, joka tulee säilymään ja siis säilyttämään palan suomalaista historiaa. Näin suurella esittäjäjoukolla sitä ei helposti tulla uudelleen esittämään. Kiitokset siis Kaupunginteatterille.
Alkuperäisimmät kiitokset ohjautuvat kirjailija Anni Blomqvistille, joka alkoi surussaan kirjoittaa elämästä saaristossa, senjälkeen kun hänen miehensä ja poikansa olivat traagisesti hukkuneet merelle. Hänen muistoistaan syntyi Myrskyluoto-sarja.
Lopuksi palaan teatterikritiikkiin ja puolestani kritisoin Hesarin kriitikkoa Lauri Merta, jolla on kummallinen tapa aloittaa kirjoituksensa kielteisillä näkemyksillä Eikö nyt joskus voi aloittaa , vaikka kehumalla kaunista musiikkia ja siitä sitten edetä havaittuihin puutteisiin. Sama koskee melkein kaikkia teatterikriitikoita, joiden taso Suomessa on kurja. Aina odotan uutta ja taitavaa kriitikkoa.
Vielä ja taas kerran kiitos Kaupunginteatterille mahtavasta, monipuolisesta käsiohjelmasta, joka ehdottomasti kannattaa ostaa- ja myös lukea. Siinä musikaalin monet tekijät kertovat omista osuuksistaan.
Vieläkin olen vähän sekaisin suurannoksesta, joka eilen Kaupunginteatterissa tarjottiin. Myrskyluodon Maija aloitti elokuussa uuden kauden pari vuotta remonttisuljetussa teatterissa ja myös pitkäaikainen johtaja vaihtui Asko Sarkolasta Kari Arffmaniin.
Oliko musikaali hyvä vai ei, oliko Hesarin kriitikko Lauri Meri oikeassa teilatessaan esityksen.
Nyt siis omia vastauksia ja ne kuuluvat : kyllä ja ei.
Pitkän Ensimmäisen näytöksen jälkeen olo oli vähän tuolla ei-puolella. Miksi mukaan oli otettu niin paljon tapahtumia, jotain olisi voinut jättää pois ja tiivistäminen olisi auttanut. Ja myös se, että olisi selvemmin rakennettu kohokohtia ja sitten lisäksi muuten kuvattu tuota armottoman kovaa elämää ulkosaaristossa karuissa oloissa. Jälkimmäinen puolisko paransi kokonaisuutta.
Mutta missä oli meri? Valkoiset kuohut ja tanssivat ihmishahmot eivät oikein vakuuttaneet. Olisi todella voitu käyttää videotekniikkaa avuksi ja saada ihan oikeaa Ahvenanmaan saaristoa mukaan kuvaan. Dramatisoinnin, käsikirjoituksen oli tehnyt Seppo Parkkinen , ohjauksen puolestaan Kari Rentola.
Lasse Mårtensonin kanssa oli aloitettu neuvottelut musiikista jo keväällä 2014 Asko Sarkolan aloitteesta, säveltäjä suhtautui myönteisesti ja aiesopimus uudesta, kotimaisesta musikaalista allekirjoitettiin.
Näytelmässä oli hyviä elementtejä, joista ensimmäiseksi nousee aivan ihanasti laulanut lapsikuoro.
Toki Maija, Laura Alajääski teki suuren työn parinaan Janne, Aaro Wichman. Miten herttaisesti esitettiinkin parin ensimmäinen saapuminen Myrskyluodolle.
Kyse oli siis harvinaisesta suomalaisesta musikaalista. Tunnemme ja tiedämme, että musiikki oli kaunista, nimikkosävelmä suoraan sydämeen käyvä.
Orkesteri pauhasi hienosti ja kovaa siellä kannen alla, kapellimestari Eeva Kontu hiukan vilahteli orkesterimontun aukosta eli siis vaalea päälaki näkyi. Minua on aina harmittanut, ettei orkesteria näytetä, vaikka tässäkin asiassa voisi videotekniikka olla hyvin apuna.
Kapellimestari Eeva Kontu oli ollut alusta asti mukana rakentamassa musikaalia, kannattaa lukea hänen kirjoituksensa ohjelmasta. Musiikin sovituksen oli tehnyt Arttu Takalo ja laulujen sanat laati Maija Vilkkumaa.
Lavalla oli runsaasti väkeä, joista erottuivat Valborg, ruumiinpesijä ja kätilö ( Marjut Toivanen) sekä tarinankertojana Pelle Suutari ( Antti Timonen).Oli myös iso kuoro, saaristolaiset välillä tosi komeana koosteena. Kaupunginteatterin hyvät tanssijat esittivät sinisissä puvuissaan välillä kirkuvia lokkeja ja välillä Luonnon henkiä.
Entisajan maalaistuvan piirissä kuviteltiin asuvan paljon kodinhaltijoita, niin hyviä kuin pahojakin. Akateemikko Martti Haavio ( kummisetäni) on jo aikoinaan julkaissut teoksen näistä uskomuksista.
Pitäisi vähitellen vetää asiat yhteen.
Kyllä kannatti käydä katsomassa.
Monet ( kuten minäkin) muistavat vaikuttavan televisiosarjan , joka uusittiin äskettäin ( Åke Lindmanin työ, alkuaan vuodelta 1976, uusinta 2015). Sen voimakas muisto vähän latistaa Kaupunginteatterin esitystä. Odotukset olivat kovin korkealla.
Mutta toisaalta olemme saaneet uuden , suomalaisen musiikkinäytelmän, joka tulee säilymään ja siis säilyttämään palan suomalaista historiaa. Näin suurella esittäjäjoukolla sitä ei helposti tulla uudelleen esittämään. Kiitokset siis Kaupunginteatterille.
Alkuperäisimmät kiitokset ohjautuvat kirjailija Anni Blomqvistille, joka alkoi surussaan kirjoittaa elämästä saaristossa, senjälkeen kun hänen miehensä ja poikansa olivat traagisesti hukkuneet merelle. Hänen muistoistaan syntyi Myrskyluoto-sarja.
Lopuksi palaan teatterikritiikkiin ja puolestani kritisoin Hesarin kriitikkoa Lauri Merta, jolla on kummallinen tapa aloittaa kirjoituksensa kielteisillä näkemyksillä Eikö nyt joskus voi aloittaa , vaikka kehumalla kaunista musiikkia ja siitä sitten edetä havaittuihin puutteisiin. Sama koskee melkein kaikkia teatterikriitikoita, joiden taso Suomessa on kurja. Aina odotan uutta ja taitavaa kriitikkoa.
Vielä ja taas kerran kiitos Kaupunginteatterille mahtavasta, monipuolisesta käsiohjelmasta, joka ehdottomasti kannattaa ostaa- ja myös lukea. Siinä musikaalin monet tekijät kertovat omista osuuksistaan.
keskiviikko 13. joulukuuta 2017
JOULUILOA MUSIIKKITALOSSA 10.12.2017
Nyt on joulukuisessa Helsingissä tarjolla useita konsertteja joka illaksi ja jokaisen makuun
Kaikki ovat harjoitelleet syksyn päätökseksi oman ohjelmansa tarjolle.
Vauhdikasta oli meno Joulukonsertissa Musiikkitalolla sunnuntaina 10.12 "Tulkoon Joulu" -konsertissa. Neljän hyvän laulajasolistin lisäksi musiikista vastasi tosi vauhdikkaasti Jukka Nykänen flyygelin takana ja yhdeksän aivan erinomaista muusikkoa eri instrumentteineen.
Waltteri Torikka, joka oli vaihdokasnimi lauloi suunnattoman kauniisti mm. Varpusen Jouluaamuna ja monta muutakin. Oli mukava kuulla häntä. Pentti Hietanen oli varsin rutinoitu esittäjä ja vauhdikkaat sopraanot olivat Johanna Försti ja Maria Lund, joista jälkimmäisellä on myös selviä komediennen lahjoja.
Pitkässä konsertissa tarjottiin myös ihanaa silmänruokaa, kun muotisuunnittelija Jukka Rintala oli pukenut esiintyjänaiset loisteliaisiiin iltapukuihin, joita vielä välillä vaihdettiinkin.
Kaikki ovat harjoitelleet syksyn päätökseksi oman ohjelmansa tarjolle.
Vauhdikasta oli meno Joulukonsertissa Musiikkitalolla sunnuntaina 10.12 "Tulkoon Joulu" -konsertissa. Neljän hyvän laulajasolistin lisäksi musiikista vastasi tosi vauhdikkaasti Jukka Nykänen flyygelin takana ja yhdeksän aivan erinomaista muusikkoa eri instrumentteineen.
Waltteri Torikka, joka oli vaihdokasnimi lauloi suunnattoman kauniisti mm. Varpusen Jouluaamuna ja monta muutakin. Oli mukava kuulla häntä. Pentti Hietanen oli varsin rutinoitu esittäjä ja vauhdikkaat sopraanot olivat Johanna Försti ja Maria Lund, joista jälkimmäisellä on myös selviä komediennen lahjoja.
Pitkässä konsertissa tarjottiin myös ihanaa silmänruokaa, kun muotisuunnittelija Jukka Rintala oli pukenut esiintyjänaiset loisteliaisiiin iltapukuihin, joita vielä välillä vaihdettiinkin.
tiistai 5. joulukuuta 2017
PUTOAMISEN TAITO , TEATTERI JURKKA 2.12.2017
JURKASSA, pienessä kruununhakalaisessa huoneteatterissa on usein nautittu uskomattoman tunteikkaista esityksistä, niin tälläkin kertaa.
Ikääntynyt äiti, entinen seurapiirikaunotar Big Edie Beale ( Ella Pyhältö ) ja hänen tyttärensä kabareeurasta edelleen haaveileva Little Edie Beale ( Emmi Pesonen) asuvat enää yhtä, erittäin sekaista huonetta merenrantakartanossaan Grey Gardensissa. Muut 27 huonetta ovat pesukarhujen ja merilintujen valtaamia.
Dekadenssin huikea tarina pohjautuu tositapahtumiin, erakoituviin naisiin, joilla kuitenkin on keskinäinen voimakas elämä, näin ainakin teatterissa esitettäväksi. Molemmat taitavat näyttelijät pitävät tilanteet hienosti hallussaan.
Grey gardens ( 1975) on dokumenttielokuva , josta on tehty myös vuonna 2009 elokuva ja Broadway-näytelmä. Erikoisen lisän tarinaan tuo se, että Bealet ovat Jacqueline Kennedy Onassiksen lähisukulaisia ja Ella Pyhältö tekee myös esityksessä pienen roolin huippurikkaana, muodikkaana kuuluisuutena, joka yrittää auttaa tätiään ja serkkuaan.
Jurkan näytelmä on ruotsalaisen Sara Stridsbergin kirjoittama ja on ensiesitys Suomessa.
Hyvin saavat kaksi näytelmän naista kuvattua keskinäisen voimakkaan suhteensa. Tottakai tarinassa on tragiikkaa, mutta naiset saavat puheeseensa ja suhteeseensa runsaasti komiikkaa, niin että enemmänkin liikutaan hauskuttelun puolella ja ihmetellään naisten värikkäitä edesottamuksia. Ohjaaja on Sakari Kirjavainen.
Vanhan äidin suuret muistot ja asunnon uskomaton sekaisuus luovat yhdessä koko ajan kummallisen ristiriidan. Nuorempi Edie on komea ja löytää sekamelskasta itselleen jatkuvasti erilaisia näyttäviä asuja ja varsin vaikuttavia hattuluomuksia. Lavastus ja pukusuunnittelu on Heidi Tsokkisen.
Surulliseksi tarina muuttuu, kun nuorempi Beale muistelee, miten äiti otti 12-vuotiaan tyttärensä pois koulusta ja kotona sitten vain tanssittiin ja pidettiin hauskaa yhdessä. Mutta enempää ei tätä tragediaa käsitellä, vaan huikeasti taas hullutellaan.
Tässä kaikessa taitavat näyttelijät onnistuvat loistavasti.
Ikääntynyt äiti, entinen seurapiirikaunotar Big Edie Beale ( Ella Pyhältö ) ja hänen tyttärensä kabareeurasta edelleen haaveileva Little Edie Beale ( Emmi Pesonen) asuvat enää yhtä, erittäin sekaista huonetta merenrantakartanossaan Grey Gardensissa. Muut 27 huonetta ovat pesukarhujen ja merilintujen valtaamia.
Dekadenssin huikea tarina pohjautuu tositapahtumiin, erakoituviin naisiin, joilla kuitenkin on keskinäinen voimakas elämä, näin ainakin teatterissa esitettäväksi. Molemmat taitavat näyttelijät pitävät tilanteet hienosti hallussaan.
Grey gardens ( 1975) on dokumenttielokuva , josta on tehty myös vuonna 2009 elokuva ja Broadway-näytelmä. Erikoisen lisän tarinaan tuo se, että Bealet ovat Jacqueline Kennedy Onassiksen lähisukulaisia ja Ella Pyhältö tekee myös esityksessä pienen roolin huippurikkaana, muodikkaana kuuluisuutena, joka yrittää auttaa tätiään ja serkkuaan.
Jurkan näytelmä on ruotsalaisen Sara Stridsbergin kirjoittama ja on ensiesitys Suomessa.
Hyvin saavat kaksi näytelmän naista kuvattua keskinäisen voimakkaan suhteensa. Tottakai tarinassa on tragiikkaa, mutta naiset saavat puheeseensa ja suhteeseensa runsaasti komiikkaa, niin että enemmänkin liikutaan hauskuttelun puolella ja ihmetellään naisten värikkäitä edesottamuksia. Ohjaaja on Sakari Kirjavainen.
Vanhan äidin suuret muistot ja asunnon uskomaton sekaisuus luovat yhdessä koko ajan kummallisen ristiriidan. Nuorempi Edie on komea ja löytää sekamelskasta itselleen jatkuvasti erilaisia näyttäviä asuja ja varsin vaikuttavia hattuluomuksia. Lavastus ja pukusuunnittelu on Heidi Tsokkisen.
Surulliseksi tarina muuttuu, kun nuorempi Beale muistelee, miten äiti otti 12-vuotiaan tyttärensä pois koulusta ja kotona sitten vain tanssittiin ja pidettiin hauskaa yhdessä. Mutta enempää ei tätä tragediaa käsitellä, vaan huikeasti taas hullutellaan.
Tässä kaikessa taitavat näyttelijät onnistuvat loistavasti.
keskiviikko 29. marraskuuta 2017
IDA AALBERG-SÄÄTIÖ 60 VUOTTA
SUOMEN KANSALLISTEATTERIN SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 27.11.2017
Ihanaa oli olla nauttimassa Juhlasta, josta vastuu oli nyt siirtynyt Ritva Rouhunkoskelle ja muille Idoille.
Tavallisesti on juhlittu Pienellä näyttämöllä ja Maria-Liisa Nevala perustelikin sitä puheessaan luontevasti, kun Naistoimikunta eli Idat juontaa juurensa Pienen Näyttämön rakentamisesta ja sittemmin Idan patsaan hankkimisesta. Mutta nyt oli siis suurempi juhla suuremmat puitteet.
Hyvin oli takaseinälle videoitu Idan kuvia ja varsin suurin kirjaimin juhlan esiintyjät. Professori Hanna Suutela piti erinomaisen juhlapuheen. Kristiina Halttu oli pienessä näytelmäkatkelmassa. Janakkalasta toi hauskat terveiset Erkki Tanskanen.
Lopuksi jaettiin näyttelijäpalkinnot. Vesa Vierikko sai pääpalkinnon 15 000 euroa , Mitalin sai Kaisa Korhonen ja nuoren kannustusrahan 7000 Samuli Niittymäki.
Ihanassa ensi parven Lämpiössä nostettiin malja 160 vuotta sitten syntyneelle Idalle.
Yleisöä oli runsaasti, varmaankin lähemmäs 400 henkeä ja tietysti paljon tuttuja. On myös hauskaa, että näyttelijöitä oli runsaasti paikalla. Voi miten arvokas ja hyvän mielen juhla yhdessä koettiin. Omat järjestelyt 10 vuoden ajalta ovat vain muisto.
Ihanaa oli olla nauttimassa Juhlasta, josta vastuu oli nyt siirtynyt Ritva Rouhunkoskelle ja muille Idoille.
Tavallisesti on juhlittu Pienellä näyttämöllä ja Maria-Liisa Nevala perustelikin sitä puheessaan luontevasti, kun Naistoimikunta eli Idat juontaa juurensa Pienen Näyttämön rakentamisesta ja sittemmin Idan patsaan hankkimisesta. Mutta nyt oli siis suurempi juhla suuremmat puitteet.
Hyvin oli takaseinälle videoitu Idan kuvia ja varsin suurin kirjaimin juhlan esiintyjät. Professori Hanna Suutela piti erinomaisen juhlapuheen. Kristiina Halttu oli pienessä näytelmäkatkelmassa. Janakkalasta toi hauskat terveiset Erkki Tanskanen.
Lopuksi jaettiin näyttelijäpalkinnot. Vesa Vierikko sai pääpalkinnon 15 000 euroa , Mitalin sai Kaisa Korhonen ja nuoren kannustusrahan 7000 Samuli Niittymäki.
Ihanassa ensi parven Lämpiössä nostettiin malja 160 vuotta sitten syntyneelle Idalle.
Yleisöä oli runsaasti, varmaankin lähemmäs 400 henkeä ja tietysti paljon tuttuja. On myös hauskaa, että näyttelijöitä oli runsaasti paikalla. Voi miten arvokas ja hyvän mielen juhla yhdessä koettiin. Omat järjestelyt 10 vuoden ajalta ovat vain muisto.
sunnuntai 26. marraskuuta 2017
VANHAA TUTTUA VIIHDETTÄ NAUTITTAVASTI
UNTA JA TOTTA. REINO HELISMAATA MUISTELLEN
SAVOY-TEATTERI 26.11.2017
SEPPO HOVI, loistava viihdepianisti ja luistava tarinainkokoaja oli jälleen kiertueella suomalaisen viihdemaailman kunniaksi ja kokoajaksi. Hän sekä säesti flyygelillä että kertoi hienosti kokoamaansa tarinaa Repe Helismaan urasta. Kertomista toki riitti, kun hän saattoi luetella, että Helismaa kirjoitti 10 revy´n sanat, yli 100 radiohupailua, 5 näytelmää ja 32 elokuvakäsikirjoitusta ja sitten yli 5000 laulun sanat ! Hups ja kunniaa tästä." Niin paljon oli aihetta lauluun".
Lavalla tätä koostetta esittivät Seppo Hovin lisäksi näyttelija Ahti Jokinen sekä laulamalla että lausumalla , baritoni Hannu Lehtonen laulamalla ( hopeakuu!) ja soittamalla upeasti saksofonia ja lisäksi laulaja Taina Piira.
Ja kaikki esitetty oli niin tuttua, vanhaa suomalaista sielunmaiseman kuvausta.Alun Rillumarei -lauluista mm. Rovaniemen markkinoilta päästiin aina eteenpäin. Kun Hesarin kritiikki tyrmäsi edellisen roskana, niin lopulta saavutettiin "hovikelpoisuus" aina kehuihin asti ja laulut säilytettiin Kansanrunousarkistoon. Helismaa myös mm. suomensi ja sanoitti tekstit My fair ladyýn ja muihinkin musikaaleihin. Hän loi taitavasti myös tunnelmaa eri kulttuureista, esimerkkinä Kun yö saapuu Venezuelaan.
Kuten Hovi totesi Sodanaikainen viihdetoiminta organisoi suomalaisen viihde-esityksen.
Reino Helismaasta ja Toivo Kärjestä syntyi uskomattoman tehokas työpari . Tapio Rautavaara oli aluksi ja osittain mukana. Oli toki muitakin.
Sopii kyllä todella arvostaa musiikkineuvos Seppo Hovin työtä sekä upeaa soittoa että uskomattoman sujuvaa tarinankertomisen taitoa. Oli ilo olla viihdekonsertissa. Kaikki esitetty oli tuttua ja varmasti nostalgista etupäässä harmaapäiselle yleisölle.
SAVOY-TEATTERI 26.11.2017
SEPPO HOVI, loistava viihdepianisti ja luistava tarinainkokoaja oli jälleen kiertueella suomalaisen viihdemaailman kunniaksi ja kokoajaksi. Hän sekä säesti flyygelillä että kertoi hienosti kokoamaansa tarinaa Repe Helismaan urasta. Kertomista toki riitti, kun hän saattoi luetella, että Helismaa kirjoitti 10 revy´n sanat, yli 100 radiohupailua, 5 näytelmää ja 32 elokuvakäsikirjoitusta ja sitten yli 5000 laulun sanat ! Hups ja kunniaa tästä." Niin paljon oli aihetta lauluun".
Lavalla tätä koostetta esittivät Seppo Hovin lisäksi näyttelija Ahti Jokinen sekä laulamalla että lausumalla , baritoni Hannu Lehtonen laulamalla ( hopeakuu!) ja soittamalla upeasti saksofonia ja lisäksi laulaja Taina Piira.
Ja kaikki esitetty oli niin tuttua, vanhaa suomalaista sielunmaiseman kuvausta.Alun Rillumarei -lauluista mm. Rovaniemen markkinoilta päästiin aina eteenpäin. Kun Hesarin kritiikki tyrmäsi edellisen roskana, niin lopulta saavutettiin "hovikelpoisuus" aina kehuihin asti ja laulut säilytettiin Kansanrunousarkistoon. Helismaa myös mm. suomensi ja sanoitti tekstit My fair ladyýn ja muihinkin musikaaleihin. Hän loi taitavasti myös tunnelmaa eri kulttuureista, esimerkkinä Kun yö saapuu Venezuelaan.
Kuten Hovi totesi Sodanaikainen viihdetoiminta organisoi suomalaisen viihde-esityksen.
Reino Helismaasta ja Toivo Kärjestä syntyi uskomattoman tehokas työpari . Tapio Rautavaara oli aluksi ja osittain mukana. Oli toki muitakin.
Sopii kyllä todella arvostaa musiikkineuvos Seppo Hovin työtä sekä upeaa soittoa että uskomattoman sujuvaa tarinankertomisen taitoa. Oli ilo olla viihdekonsertissa. Kaikki esitetty oli tuttua ja varmasti nostalgista etupäässä harmaapäiselle yleisölle.
perjantai 24. marraskuuta 2017
"PYSYY MERI, METSÄ , MAA"-KONSERTTI
MARTINUS-SALI SUNNUNTAINA 19.11 2017
HELSINGINKADUN FILHARMONIKOT JA SUOMEN LAULU.
Kylläpä oli esiintyjiä lavan täydeltä, kun orkesteri, jossa oli yli 40 soittajaa ja iso kuoro yhteisesiintyivät. Muutamaa päivä aikaisemmin oli oltu Temppeliaukion kirkossa ja kyllä Martinus -salikin oli lähes täynnä.
Uusi, moderni sali Martinlaaksossa, jossa talossa näytti toimivan sekä ammattikorkeakoulu ja lukio. Miten hauskaa, että on näitä uusia hyviä saleja , kuten Sellosali, Stoa ja Espoon kaunis Kulttuuritalon musiikkisali, jossa olin viime viikolla kuuntelemassa Tapiola Sinfoniettan iltapäiväkonserttia.
Helsinginkadun Filharmonikot on alkuaan Helsingin työväenopiston sinfoniaorkesteri. Kapellimestarina toimi Veli-Antti Koivuranta.Orkesterin omat musiikkiesitykset Sibeliuksen Metsänhaltijatar, Bernhard Crusellin Alkusoitto oopperasta Pikku orjatar ja Sibeliuksen Pohjolan tytär sujuivat hyvin ja soinnikkaasti. Voi siis todeta, että klassisen musiikin harrastus on meillä laajaa ja toimivaa ja että se on hyvä juttu.
Kuoro ( Esko Kallio) musisoi yhdessä orkesterin kanssa Jean Sibeliuksen Sibeliuksen Vapautettu kuningatar balladin ja lopuksi Sibeliuksen Finlandia-hymnin V.A. Koskenniemen sanoin.
Runsaasti on Kuorolla nyt erilaista ohjelmaa.
HELSINGINKADUN FILHARMONIKOT JA SUOMEN LAULU.
Kylläpä oli esiintyjiä lavan täydeltä, kun orkesteri, jossa oli yli 40 soittajaa ja iso kuoro yhteisesiintyivät. Muutamaa päivä aikaisemmin oli oltu Temppeliaukion kirkossa ja kyllä Martinus -salikin oli lähes täynnä.
Uusi, moderni sali Martinlaaksossa, jossa talossa näytti toimivan sekä ammattikorkeakoulu ja lukio. Miten hauskaa, että on näitä uusia hyviä saleja , kuten Sellosali, Stoa ja Espoon kaunis Kulttuuritalon musiikkisali, jossa olin viime viikolla kuuntelemassa Tapiola Sinfoniettan iltapäiväkonserttia.
Helsinginkadun Filharmonikot on alkuaan Helsingin työväenopiston sinfoniaorkesteri. Kapellimestarina toimi Veli-Antti Koivuranta.Orkesterin omat musiikkiesitykset Sibeliuksen Metsänhaltijatar, Bernhard Crusellin Alkusoitto oopperasta Pikku orjatar ja Sibeliuksen Pohjolan tytär sujuivat hyvin ja soinnikkaasti. Voi siis todeta, että klassisen musiikin harrastus on meillä laajaa ja toimivaa ja että se on hyvä juttu.
Kuoro ( Esko Kallio) musisoi yhdessä orkesterin kanssa Jean Sibeliuksen Sibeliuksen Vapautettu kuningatar balladin ja lopuksi Sibeliuksen Finlandia-hymnin V.A. Koskenniemen sanoin.
Runsaasti on Kuorolla nyt erilaista ohjelmaa.
tiistai 21. marraskuuta 2017
MANNERHEIM JA SAKSALAINEN SUUDELMA
KAUPUNGINTEATTERI, SUURI NÄYTTÄMÖ 15.11.2017
Suomi Satavuotta-teema on merkinnyt paljon sodanajan muistelua-tottakai.
Tähän samaan joukkoon kuuluu myös yllämainittu, hyvin onnistunut esitys.
Suuri ansio syntyy ASKO SARKOLAN hienosti tekemästä roolista Mannerheimina. Hän on onnistunut sekä ulkonaisesti aristokraattisena maailmanmiehenä että kokonaisuutena itse näytelmässä. Oikeastaan on jännää , että sodanajan esikunnan monet keskustelut eri upseerien kesken toimivat hyvin eivätkä kyllästytä. Sekä ohjaaja KARI HEISKANEN että videosuunnittelija, lavastaja kuin muutkin hoitavat työnsä ja tekniikan sujuvasti. On paikallaan, että taustatekstinä annetaan tietoja eri tapahtumista. Näyttämöllä käsitellään paljon suomalaista lähihistoriaa.
Näytelmä perustuu Juha Vakkurin, myös kirjana julkaistuun työhön. Vakkuri ei ole ammattihistorioitsija. Haluankin puuttua muutamaan asiaan, jotka minua laajassa ja isossa työssä häiritsivät.
Yleisesti tiedettiin , että Mannerheim oli anglofiili. Vasta itsenäistynyt Suomen valtiojohto mm. lähetti hänet Englantiin ja Ranskaan solmimaan suhteita. Hän todella kelpasi tähän työhön varmaankin aika harvojen aikansa suomalaisten johtomiesten joukosta. Jotenkin tämä olisi antanut selvempääkin kontrastia näytelmän saksalaissuhteisiin.
Lisäksi, vaikka tiedän, että aina ei voi kaikkea ottaa mukaan , niin Hitlerin yllätyslento yksityiskoneellaan kesäkuussa 1942 onnittelemaan 75-vuotiasta Mannerheimia Immolaan, Imatralle oli niin merkittävä ja puhutteleva tapahtuma, että sen poisjättäminen suorastaan häiritsi. Ainakin kun näytelmän perusteema olivat Mannerheimin saksalaissuhteet.
Mutta kaikenkaikkiaan näytelmä oli hyvä ja toimiva. Varmasti moni katsoja sai oivallista historian kertausta.
Ja siis kyllä vanha historianopettajakin piti esityksestä.
Kaupunginteatteri on vuosien mittaan hienosti jaksanut toimittaa hyviä käsiohjelmia. Niin tälläkin kertaa. Kiitos niistä.
Toivoisin, että useampi ihminen tutustuisi ohjelmiin ja myös tietäisi mitä on katsomassa.
Suomi Satavuotta-teema on merkinnyt paljon sodanajan muistelua-tottakai.
Tähän samaan joukkoon kuuluu myös yllämainittu, hyvin onnistunut esitys.
Suuri ansio syntyy ASKO SARKOLAN hienosti tekemästä roolista Mannerheimina. Hän on onnistunut sekä ulkonaisesti aristokraattisena maailmanmiehenä että kokonaisuutena itse näytelmässä. Oikeastaan on jännää , että sodanajan esikunnan monet keskustelut eri upseerien kesken toimivat hyvin eivätkä kyllästytä. Sekä ohjaaja KARI HEISKANEN että videosuunnittelija, lavastaja kuin muutkin hoitavat työnsä ja tekniikan sujuvasti. On paikallaan, että taustatekstinä annetaan tietoja eri tapahtumista. Näyttämöllä käsitellään paljon suomalaista lähihistoriaa.
Näytelmä perustuu Juha Vakkurin, myös kirjana julkaistuun työhön. Vakkuri ei ole ammattihistorioitsija. Haluankin puuttua muutamaan asiaan, jotka minua laajassa ja isossa työssä häiritsivät.
Yleisesti tiedettiin , että Mannerheim oli anglofiili. Vasta itsenäistynyt Suomen valtiojohto mm. lähetti hänet Englantiin ja Ranskaan solmimaan suhteita. Hän todella kelpasi tähän työhön varmaankin aika harvojen aikansa suomalaisten johtomiesten joukosta. Jotenkin tämä olisi antanut selvempääkin kontrastia näytelmän saksalaissuhteisiin.
Lisäksi, vaikka tiedän, että aina ei voi kaikkea ottaa mukaan , niin Hitlerin yllätyslento yksityiskoneellaan kesäkuussa 1942 onnittelemaan 75-vuotiasta Mannerheimia Immolaan, Imatralle oli niin merkittävä ja puhutteleva tapahtuma, että sen poisjättäminen suorastaan häiritsi. Ainakin kun näytelmän perusteema olivat Mannerheimin saksalaissuhteet.
Mutta kaikenkaikkiaan näytelmä oli hyvä ja toimiva. Varmasti moni katsoja sai oivallista historian kertausta.
Ja siis kyllä vanha historianopettajakin piti esityksestä.
Kaupunginteatteri on vuosien mittaan hienosti jaksanut toimittaa hyviä käsiohjelmia. Niin tälläkin kertaa. Kiitos niistä.
Toivoisin, että useampi ihminen tutustuisi ohjelmiin ja myös tietäisi mitä on katsomassa.
perjantai 17. marraskuuta 2017
KANGASTUS 38
KANSALLISTEATTERI PIENI NÄYTTÄMÖ 31.10.2017
Hauskaa on, että kun edellistä näytelmää joutui ikävästi ihmettelemään, niin tämä seuraava oli sitten iloksi oikein hyvä esitys.
Kjell Westön kirjan mukaan oli dramatisoinnin tehnyt Michael Baran yhteistyössä Mikaela Hasanin kanssa ja jälkimmäinen vastasi ohjauksesta.
Fasismin ja kommunismin varjossa elettiin ja sotaa kohti oltiin menossa, kuten tiedämme.
Claes Thunen, asianajajan eli Klabbenin ( Timo Tuomisen) toimistossa ollaan ja sihteerin töitä yrittää hoitaa ylitunnollisesti Rouva Wiik, Cecile Orblin.
Erikoisena ratkaisuna Rouvan roolissa onkin kolme aivan samalla tavalla puettua naista eli mukana myös Milja-neiti-Noora Dadu Ja Matilda Edith Holmström. Samoissa asuissa, yhteisliikkeissä. Mielestäni ratkaisu toimi. Mieleen tuli muutaman ajan takainen Ritva Siikalan Kaksi matkaa Israeliin , jossa myös oli naiskolmikko esillä, ehkäpä siitä oli saatu vaikutteet ja asiaa oli edelleen kehitetty.
Asianajajan toimistossa kokoontui herraseurue ja vaikka Rouva Wiik hankki iltaan tarjoilun, niin nyt syntyi myös vaikeita muistoja. Niinpä lähdettiin takautumin Wiikin vaikeisiin vaiheisiin punaisen kansanvaltuuskunnan työssä ja hänen seksuaaliseen hyväksikäyttämiseensä.
Kauniisti oli kuvattu vanhaa Helsinkiä, jopa stadikan torni saatiin miellettyä näyttämölle. Piirrokset ja valokuvat täydensivät tunnelmaa.Lavastus oli Katri Renton. Hivelevää oli myös vanha, kaunis musiikki, suomalaisen iskelmän kulta-ajalta 1920-30-luvuilta.
Erikoinen oli paljastus juoksukilpailuista avajaisvuodelta 1938. Ohjelmalehtinen vahvisti tarinan todeksi.
Suomenjuutalainen Abraham Tokazier voitti 100 metrin juoksun, kuten vanha valokuva todistaa. Tapahtui tuomarivirhe kun tuomarit yllättäen julistivat voittajan vasta neljänneksi.Suomen urheiluliitto esitti tapauksen johdosta anteeksipyynnön , ja virhe oikaistiin julistamalla kuollut mies voittajaksi syksyllä 2013.
Salaisuuskin paljastuu lopussa.
Suositeltava, kaunis näytelmä.
Hauskaa on, että kun edellistä näytelmää joutui ikävästi ihmettelemään, niin tämä seuraava oli sitten iloksi oikein hyvä esitys.
Kjell Westön kirjan mukaan oli dramatisoinnin tehnyt Michael Baran yhteistyössä Mikaela Hasanin kanssa ja jälkimmäinen vastasi ohjauksesta.
Fasismin ja kommunismin varjossa elettiin ja sotaa kohti oltiin menossa, kuten tiedämme.
Claes Thunen, asianajajan eli Klabbenin ( Timo Tuomisen) toimistossa ollaan ja sihteerin töitä yrittää hoitaa ylitunnollisesti Rouva Wiik, Cecile Orblin.
Erikoisena ratkaisuna Rouvan roolissa onkin kolme aivan samalla tavalla puettua naista eli mukana myös Milja-neiti-Noora Dadu Ja Matilda Edith Holmström. Samoissa asuissa, yhteisliikkeissä. Mielestäni ratkaisu toimi. Mieleen tuli muutaman ajan takainen Ritva Siikalan Kaksi matkaa Israeliin , jossa myös oli naiskolmikko esillä, ehkäpä siitä oli saatu vaikutteet ja asiaa oli edelleen kehitetty.
Asianajajan toimistossa kokoontui herraseurue ja vaikka Rouva Wiik hankki iltaan tarjoilun, niin nyt syntyi myös vaikeita muistoja. Niinpä lähdettiin takautumin Wiikin vaikeisiin vaiheisiin punaisen kansanvaltuuskunnan työssä ja hänen seksuaaliseen hyväksikäyttämiseensä.
Kauniisti oli kuvattu vanhaa Helsinkiä, jopa stadikan torni saatiin miellettyä näyttämölle. Piirrokset ja valokuvat täydensivät tunnelmaa.Lavastus oli Katri Renton. Hivelevää oli myös vanha, kaunis musiikki, suomalaisen iskelmän kulta-ajalta 1920-30-luvuilta.
Erikoinen oli paljastus juoksukilpailuista avajaisvuodelta 1938. Ohjelmalehtinen vahvisti tarinan todeksi.
Suomenjuutalainen Abraham Tokazier voitti 100 metrin juoksun, kuten vanha valokuva todistaa. Tapahtui tuomarivirhe kun tuomarit yllättäen julistivat voittajan vasta neljänneksi.Suomen urheiluliitto esitti tapauksen johdosta anteeksipyynnön , ja virhe oikaistiin julistamalla kuollut mies voittajaksi syksyllä 2013.
Salaisuuskin paljastuu lopussa.
Suositeltava, kaunis näytelmä.
maanantai 13. marraskuuta 2017
KOIVU JA TÄHTI
Kansallisteatterin Suuri näyttämö 19.10.2017.
Nyt on vaikea kirjoittaa Pirkko Saision näytelmä ei todellakaan puhutellut minua, ei alkuunkaan eikä kokonaisuudessaan. Tottakai Saisio on meidän taitavimpiamme näytelmäkirjailijoita, jolla on ollut Kansallisen Suurellakin monta menestystarinaa kuten Homo ja Slava. Nyt taisi tulla floppi. Ohjaaja oli taitava Laura Jäntti ja eturivin näyttelijöitä oli lavalla. Lisäksi istuin 2. rivillä hyvällä paikalla. Taisi käydä niin, että nukahdin ensimmäisessä näytöksessä, mikä tietysti on ihan kunniatonta ( lääkityksestä huolimatta) ja tapahtui minulle varmaankin teatterissa ensimmäistä kertaa. On kyllä tapahtunut aina silloin tällöin elokuvissa.
No erilaisten eläinten temmellys kyllä herätti minut, mutta en vain päässyt mukaan tarinaan. Toisen puoliajan olin kyllä hereillä, mutta en sen melskeistä paljoa ymmärtänyt.
Stalinin patsasta raahattiin paikalle turhan kauan ja lopun kummallinen yhteislautalla pyöriminen ei tarttunut minuun.
Saision hyviäkin näytelmiä on vaivannut turhan pitkä pituus ja nyt kolme tuntia oli todella liikaa.
Nyt on vaikea kirjoittaa Pirkko Saision näytelmä ei todellakaan puhutellut minua, ei alkuunkaan eikä kokonaisuudessaan. Tottakai Saisio on meidän taitavimpiamme näytelmäkirjailijoita, jolla on ollut Kansallisen Suurellakin monta menestystarinaa kuten Homo ja Slava. Nyt taisi tulla floppi. Ohjaaja oli taitava Laura Jäntti ja eturivin näyttelijöitä oli lavalla. Lisäksi istuin 2. rivillä hyvällä paikalla. Taisi käydä niin, että nukahdin ensimmäisessä näytöksessä, mikä tietysti on ihan kunniatonta ( lääkityksestä huolimatta) ja tapahtui minulle varmaankin teatterissa ensimmäistä kertaa. On kyllä tapahtunut aina silloin tällöin elokuvissa.
No erilaisten eläinten temmellys kyllä herätti minut, mutta en vain päässyt mukaan tarinaan. Toisen puoliajan olin kyllä hereillä, mutta en sen melskeistä paljoa ymmärtänyt.
Stalinin patsasta raahattiin paikalle turhan kauan ja lopun kummallinen yhteislautalla pyöriminen ei tarttunut minuun.
Saision hyviäkin näytelmiä on vaivannut turhan pitkä pituus ja nyt kolme tuntia oli todella liikaa.
SUOMEN LAULU LAULAA SUOMELLE
Helsingin Kaupungintalolla 17.10. 2017
Suomen Laulu-kuoro esitti kuoromusiikillisen draaman Kaupungintalon kauniissa juhlasalissa täpötäydelle yleisölle. Välillä jo ovet suljettiin, mutta kuorolaiset kantoivat saliin lisää tuoleja.
Kun sekakuoro SUOMEN LAULU on jo 110 -vuotias, niin oli mukaan saatu huumorissävytteistä tekstiä siitä , miten satavuotias itsenäinen Suomikin keksi noudattaa kuoron esimerkkiä.
Kauniisti soivat vanhat sävelmät, kuten Toivo Kuulan Siell´on jo kauan kukkineet omenapuut.
Joulukuussa 1899 perustettu kuoro laajeni vuonna 1907 sekakuoroksi. Olen oppinut arvostamaan sekakuoron monipuolisia mahdollisuuksia. Kuoron tekee minulle myös läheiseksi se, että oma poikani Markko laulaa mukana.
Kuoron johdossa ovat olleet monet huomattavat nimet kuten Heikki Klemetti, joka johti kuoroa vuosina 1900-1942 ja Ensti Pohjola, Jorma Panula, Seppo Murto, Timo Nuoranne ja vuodesta 2002 Esko Kallio.
Ensimmäinen Matteus-Passio esitettiin Johanneksen kirkossa vuonna 1921. Sen merkitys, Pääsiäisen tarina on varmasti tärkeä monelle uskolliselle kuulijalle.
Satavuotias Suomen Laulu esiintyi 17.6 2000 Tallinnan laululavalla, Viron Laulujuhlilla esittäen mm. Gustav Ernesaksin ja Lydia Koidulan Mu isänmaa on minu arm ja Suomen laulun. Kuoro onkin viime vuosina päättänyt konserttinsa liikuttavasti komealla Suomen laululla.
Kaupungintalon tilaisuus henki monella tapaa Kuoron arvokasta historiaa itsenäisessä Suomessa, näin myös kun voitiin esittää kuvia vanhoista ohjelmalehtisistä vuosikymmenten varrelta.
Draaman rakentaminen oli vaatinut työtä.
Erikoiset kiitokset myös tilaisuuden taitavalle pianistille.
ps.
Kiitos myös pienestä ohjelmalehtisestä, johon oli saatu mukaan paljon historiaa ja joka oli painettu mustalla värillä valkoiselle pohjalle ja oli hyvin luettavissa päinvastoin kuin monet teatterien ohjelmat, jotka turhaan on painettu harmaalla, beigellä tms. josta ei huonossa valossa saa selvää.
Suomen Laulu-kuoro esitti kuoromusiikillisen draaman Kaupungintalon kauniissa juhlasalissa täpötäydelle yleisölle. Välillä jo ovet suljettiin, mutta kuorolaiset kantoivat saliin lisää tuoleja.
Kun sekakuoro SUOMEN LAULU on jo 110 -vuotias, niin oli mukaan saatu huumorissävytteistä tekstiä siitä , miten satavuotias itsenäinen Suomikin keksi noudattaa kuoron esimerkkiä.
Kauniisti soivat vanhat sävelmät, kuten Toivo Kuulan Siell´on jo kauan kukkineet omenapuut.
Joulukuussa 1899 perustettu kuoro laajeni vuonna 1907 sekakuoroksi. Olen oppinut arvostamaan sekakuoron monipuolisia mahdollisuuksia. Kuoron tekee minulle myös läheiseksi se, että oma poikani Markko laulaa mukana.
Kuoron johdossa ovat olleet monet huomattavat nimet kuten Heikki Klemetti, joka johti kuoroa vuosina 1900-1942 ja Ensti Pohjola, Jorma Panula, Seppo Murto, Timo Nuoranne ja vuodesta 2002 Esko Kallio.
Ensimmäinen Matteus-Passio esitettiin Johanneksen kirkossa vuonna 1921. Sen merkitys, Pääsiäisen tarina on varmasti tärkeä monelle uskolliselle kuulijalle.
Satavuotias Suomen Laulu esiintyi 17.6 2000 Tallinnan laululavalla, Viron Laulujuhlilla esittäen mm. Gustav Ernesaksin ja Lydia Koidulan Mu isänmaa on minu arm ja Suomen laulun. Kuoro onkin viime vuosina päättänyt konserttinsa liikuttavasti komealla Suomen laululla.
Kaupungintalon tilaisuus henki monella tapaa Kuoron arvokasta historiaa itsenäisessä Suomessa, näin myös kun voitiin esittää kuvia vanhoista ohjelmalehtisistä vuosikymmenten varrelta.
Draaman rakentaminen oli vaatinut työtä.
Erikoiset kiitokset myös tilaisuuden taitavalle pianistille.
ps.
Kiitos myös pienestä ohjelmalehtisestä, johon oli saatu mukaan paljon historiaa ja joka oli painettu mustalla värillä valkoiselle pohjalle ja oli hyvin luettavissa päinvastoin kuin monet teatterien ohjelmat, jotka turhaan on painettu harmaalla, beigellä tms. josta ei huonossa valossa saa selvää.
sunnuntai 5. marraskuuta 2017
TUNTEMATON SOTILAS, ELOKUVA
TUNTEMATON SOTILAS , ELOKUVA
5.11.2017
Ensin on todettava, että kommenttivuoroaan odottaa kaksi teatterinäytöstä, hyvä ja huono ja konserttikin , mutta lähden tämän päiväisestä.
Jo pitkään on ihmetelty halua aina vaan palata tähän aiheeseen. Minäkin olen nähnyt kaikki kolme elokuvaversiota, Smedsin teatterisovituksen kahdesti ja aika monta kesäteatteriesitystä.
Tuntuu ja on tutunut monta kertaa, että voi ei taas tämä.
Mutta Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon on hyvä ! Erinomainen ja ehdottomasti suositeltava esitys.
Mukana on todella joukko johtavia , nuoria miesnäyttelijöitä. Tottakai ryskettä ja ammuntaa riittää, sitähän se oli. Pidin metsäkuvauksista, olkoon vaikka puolalaista metsää, muuta hyvin suomalaisen näköistä.
Näyttelijöistä Eero Aho tekee aivan loistavan työn Rokkana. Ei ihme , että annoimme hänelle teatterialalla Idojen pääpalkinnon toissavuonna (www.ida-aalberg-saatio.fi). Siis ei voi kuin kehua hienoa suoritusta-mikä työ, mikä taito ! vaikka sotilaita vilisee kuvissa, niin mieleen jää myös Aku Hirviniemi, kyllä monet muutkin. Hyviä näyttelijätöitä. Paneutuva ohjaus kaiken kokoajana.
Minä pidin pienistä luontokuvista, toukista ja perhosista. Pitkän jatkosodan asemavaiheen aikana monet miehet varmasti kiinnittivät huomionsa metsäluontoon.
Filmeistä on Edvin Laineen tuntematon ilman muuta säilyvä perusklassikkona. Mutta kyllä sopi ja oli ihan hyvä tehdä Tuntematon suurella työllä uudelleen. Sensijaan Mollbergin elokuvaversio jää selvästi näiden varjoon ja jälkeen.
Leffaryhmämme kaikki neljä jäsentä pitivät uusimmasta Tuntemattomasta. Sali oli myös loppuunmyyty ja yleisö melko nuorta.
Vielä Hesarin uskomattoman epäonnistuneesta kritiikistä. "Turha " kuulutti nuori mieskriitikko, jonka nimeä ei kukaan tunne. Eikä kukaan teatterikriitikko voi kirjoittaa, että kyllähän ammattinäyttelijät osaavat näytellä.
5.11.2017
Ensin on todettava, että kommenttivuoroaan odottaa kaksi teatterinäytöstä, hyvä ja huono ja konserttikin , mutta lähden tämän päiväisestä.
Jo pitkään on ihmetelty halua aina vaan palata tähän aiheeseen. Minäkin olen nähnyt kaikki kolme elokuvaversiota, Smedsin teatterisovituksen kahdesti ja aika monta kesäteatteriesitystä.
Tuntuu ja on tutunut monta kertaa, että voi ei taas tämä.
Mutta Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon on hyvä ! Erinomainen ja ehdottomasti suositeltava esitys.
Mukana on todella joukko johtavia , nuoria miesnäyttelijöitä. Tottakai ryskettä ja ammuntaa riittää, sitähän se oli. Pidin metsäkuvauksista, olkoon vaikka puolalaista metsää, muuta hyvin suomalaisen näköistä.
Näyttelijöistä Eero Aho tekee aivan loistavan työn Rokkana. Ei ihme , että annoimme hänelle teatterialalla Idojen pääpalkinnon toissavuonna (www.ida-aalberg-saatio.fi). Siis ei voi kuin kehua hienoa suoritusta-mikä työ, mikä taito ! vaikka sotilaita vilisee kuvissa, niin mieleen jää myös Aku Hirviniemi, kyllä monet muutkin. Hyviä näyttelijätöitä. Paneutuva ohjaus kaiken kokoajana.
Minä pidin pienistä luontokuvista, toukista ja perhosista. Pitkän jatkosodan asemavaiheen aikana monet miehet varmasti kiinnittivät huomionsa metsäluontoon.
Filmeistä on Edvin Laineen tuntematon ilman muuta säilyvä perusklassikkona. Mutta kyllä sopi ja oli ihan hyvä tehdä Tuntematon suurella työllä uudelleen. Sensijaan Mollbergin elokuvaversio jää selvästi näiden varjoon ja jälkeen.
Leffaryhmämme kaikki neljä jäsentä pitivät uusimmasta Tuntemattomasta. Sali oli myös loppuunmyyty ja yleisö melko nuorta.
Vielä Hesarin uskomattoman epäonnistuneesta kritiikistä. "Turha " kuulutti nuori mieskriitikko, jonka nimeä ei kukaan tunne. Eikä kukaan teatterikriitikko voi kirjoittaa, että kyllähän ammattinäyttelijät osaavat näytellä.
lauantai 7. lokakuuta 2017
SYKSY 2017 ON TEATTERIN JUHLAA
Katsoin, näin ja koin jo kolmannen hienon teatterityön- siis todella elävää, hienoa teatteria. Eilen oli ohjelmassa Thomas Mannin KUOLEMA VENETSIASSA, KANSALLISTEATTERIN PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ.Ohjaus Michael Baran.
Etukäteen ajattelin, arvelin ja muistelin Viscontin loisteliasta filmiä vuosien takaa. Mutta kyllä vaan elävässä teatterissa on voimaa, kun se esitetään niin taitavasti kuin mitä Jukka Puotila ( juhlanäytelmänsä) ja Jukka-Pekka Palo tekivät.
Erittäin hieno osuus oli Artturi Aallon, taitavan sellistin kauniilla osuudella, joka jatkui ihanana soittona lähes läpi koko esityksen.
Jukka Puotila loi hienon, kuolemaa lähellä olevan aristokraattisen roolin kirjailija von Aschenbachina (en muuten löytänyt lainkaan nimeä käsiohjelmasta ?). Merkittävä osuus oli kirjailijaa ja kertojaa esittävällä Palolla. Molemmat tekivät vaativat roolinsa loistavasti. Nautittavaa kuultavaa ja nähtävää.
Myös ohjaus oli taitavaa. Mutta kuitenkin lopun räikeys oli minulle liian irvokasta. Myös musiikki rämähti tässä kohdin hirveällä voimalla ( my way). Toki ymmärsin ohjaajan ajatuksia Aschenbachin sisäisistä ajatuksista ja vaikeuksista ennen kuolemaa koleran saastuttamassa Venetsiassa. Mutta esitystapoja on tietysti monia.
Ostan aina käsiohjelman . Kiitos hauskoista luetteloista molempien näyttelijöiden roolitöistä . Voi itsekin muistella monia hyviä suorituksia.Ja mikä määrä hyviä töitä !
Erinomaista miesvoimaa on nyt koettu kolmasti niin Tässä näytelmässä, Vanhat Mestarit loistoesityksessä kuin myös Rikhard III- näytelmässä. Kiitos niistä.
Etukäteen ajattelin, arvelin ja muistelin Viscontin loisteliasta filmiä vuosien takaa. Mutta kyllä vaan elävässä teatterissa on voimaa, kun se esitetään niin taitavasti kuin mitä Jukka Puotila ( juhlanäytelmänsä) ja Jukka-Pekka Palo tekivät.
Erittäin hieno osuus oli Artturi Aallon, taitavan sellistin kauniilla osuudella, joka jatkui ihanana soittona lähes läpi koko esityksen.
Jukka Puotila loi hienon, kuolemaa lähellä olevan aristokraattisen roolin kirjailija von Aschenbachina (en muuten löytänyt lainkaan nimeä käsiohjelmasta ?). Merkittävä osuus oli kirjailijaa ja kertojaa esittävällä Palolla. Molemmat tekivät vaativat roolinsa loistavasti. Nautittavaa kuultavaa ja nähtävää.
Myös ohjaus oli taitavaa. Mutta kuitenkin lopun räikeys oli minulle liian irvokasta. Myös musiikki rämähti tässä kohdin hirveällä voimalla ( my way). Toki ymmärsin ohjaajan ajatuksia Aschenbachin sisäisistä ajatuksista ja vaikeuksista ennen kuolemaa koleran saastuttamassa Venetsiassa. Mutta esitystapoja on tietysti monia.
Ostan aina käsiohjelman . Kiitos hauskoista luetteloista molempien näyttelijöiden roolitöistä . Voi itsekin muistella monia hyviä suorituksia.Ja mikä määrä hyviä töitä !
Erinomaista miesvoimaa on nyt koettu kolmasti niin Tässä näytelmässä, Vanhat Mestarit loistoesityksessä kuin myös Rikhard III- näytelmässä. Kiitos niistä.
sunnuntai 1. lokakuuta 2017
1.10.2017 VANHAT MESTARIT, KANSALLISTEATTERI JA HAM-TAIDEMUSEO YHTEISTYÖSSÄ.
Eilen saimme seurata kolmen taitavan näyttelijän työtä.Thomas BERNHARDIN "komedian taiteesta" esittivät kolme harmaapartaista herrasmiestä taidehistorioitsija Markku Maalismaa, joka yli 30 vuotta oli säännöllisesti joka toinen päivä käynyt Wienin taidehistoriallisessa museossa ja istunut Tintoretton maalauksen edessä, joka esittää vanhaa valkopartaista miestä. Häntä tuli tapaamaan englantilainen taiteenharrastaja- Hannu-Pekka Björkman ja mukana arvokkaasti hääri myös vahtimestari- Hannu Kivioja.Kaikki siis vanhoja valkopartaisia miehiä ulkonäöltään.
Oli todellinen ilo kuulla pitkää, älykästä tekstiä, jota esitettiin Minna Leinon ohjauksessa ja dramatisointina. Tietysti oli myös hämmästyttävää miten hyvin ja vauhdilla näyttelijät tekstin esittivät, hiukan narisevalla, ironisellakin äänellä.Taitavia olivat.
Loistava teatterikappale oli jotenkin jäänyt minulta sivuun, sentakiakin jotenkin yllätyin ja nautin tekstin älykkyydestä ja tietysti kokonaisuudesta.
Siinä saivat välillä kyytiä itävaltalainen maailmakin, niin kuuluisat leivoskahvit kuin Wienin käymälät.
Yleisöä ei päästetty mukaan kuin 60 ja se oli tietysti hyvä asia.Myös luulen , että useat katsojista olivat vakituisia teatterinkävijöitä.
Kiitos ihanasta, älykkäästä näytelmästä.
Syksyllä olen myös jo nähnyt kolme teatteriesitystä. KULTAINEN VASIKKA , Kaupunginteatterin Pienellä, vauhdikas PEPPI PITKÄTOSSU tuli nähtyä jo toiseen kertaan ja hyvä oli ja toivottavasti monet yli 5-vuotiaat pääsevät ihailemaan hurjia tanssiesityksiä ja kaikkea muutakin väriä.
Parasta oli nähdä Kansallisen Willensaunassa RIKHARD III, jossa tavoiteltiin oikeaa englantilaista hovitunnelmaa vaikka vallantavoittelu saikin hurjia muotoja. Kiitos myös epookin mukaiselle ja upealle puvustukselle ja muullekin hovitunnelmalle.
Tänään oli elokuvan vuoro. Viktoria ja hänen intialainen ystävänsä oli myös katsojan juhlaa. Judi Dench oli loistava vanhana Viktoriana ja hyvä oli myös intialainen ystävä. Sivuosissa vilahteli myös kuuluisia englantilaisnäyttelijöitä. Hieno elokuva.
Eilen saimme seurata kolmen taitavan näyttelijän työtä.Thomas BERNHARDIN "komedian taiteesta" esittivät kolme harmaapartaista herrasmiestä taidehistorioitsija Markku Maalismaa, joka yli 30 vuotta oli säännöllisesti joka toinen päivä käynyt Wienin taidehistoriallisessa museossa ja istunut Tintoretton maalauksen edessä, joka esittää vanhaa valkopartaista miestä. Häntä tuli tapaamaan englantilainen taiteenharrastaja- Hannu-Pekka Björkman ja mukana arvokkaasti hääri myös vahtimestari- Hannu Kivioja.Kaikki siis vanhoja valkopartaisia miehiä ulkonäöltään.
Oli todellinen ilo kuulla pitkää, älykästä tekstiä, jota esitettiin Minna Leinon ohjauksessa ja dramatisointina. Tietysti oli myös hämmästyttävää miten hyvin ja vauhdilla näyttelijät tekstin esittivät, hiukan narisevalla, ironisellakin äänellä.Taitavia olivat.
Loistava teatterikappale oli jotenkin jäänyt minulta sivuun, sentakiakin jotenkin yllätyin ja nautin tekstin älykkyydestä ja tietysti kokonaisuudesta.
Siinä saivat välillä kyytiä itävaltalainen maailmakin, niin kuuluisat leivoskahvit kuin Wienin käymälät.
Yleisöä ei päästetty mukaan kuin 60 ja se oli tietysti hyvä asia.Myös luulen , että useat katsojista olivat vakituisia teatterinkävijöitä.
Kiitos ihanasta, älykkäästä näytelmästä.
Syksyllä olen myös jo nähnyt kolme teatteriesitystä. KULTAINEN VASIKKA , Kaupunginteatterin Pienellä, vauhdikas PEPPI PITKÄTOSSU tuli nähtyä jo toiseen kertaan ja hyvä oli ja toivottavasti monet yli 5-vuotiaat pääsevät ihailemaan hurjia tanssiesityksiä ja kaikkea muutakin väriä.
Parasta oli nähdä Kansallisen Willensaunassa RIKHARD III, jossa tavoiteltiin oikeaa englantilaista hovitunnelmaa vaikka vallantavoittelu saikin hurjia muotoja. Kiitos myös epookin mukaiselle ja upealle puvustukselle ja muullekin hovitunnelmalle.
Tänään oli elokuvan vuoro. Viktoria ja hänen intialainen ystävänsä oli myös katsojan juhlaa. Judi Dench oli loistava vanhana Viktoriana ja hyvä oli myös intialainen ystävä. Sivuosissa vilahteli myös kuuluisia englantilaisnäyttelijöitä. Hieno elokuva.
lauantai 7. tammikuuta 2017
Seela Sella, juhlamonologi, 2.1.2017
Seela Sella juhlamonologissa Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä.80-vuotias näyttelijä liikkui kepeästi ja ystävällisenä tunnin verran juhlamonologissaan. Disney ei kuitenkaan ollut suonut hänelle Pieni Nasu roolinimeä, joten viitteelliseksi jäivät myös aasi-ystävät ja Pöllöt.
Leena Tamminen oli kirjoittanut tekstin, jossa myös suhtauduttiin kriittisesti moneen nykyajanilmiöön. Ihmiset haluavat kerätä rahaa ja sitten piilottaa rahansa ulkomaille tai vaikkapa omaan puutarhaansa.
Nykyisin ihmisillä tulee johdot korvista ja he mumisevat itsekseen ja tutkivat laattojaan. Onko teillä laattoja ? ottakaapa laatat esille ja heilutelkaa ja sitten jo laulettiinkin yhdessä.
Vaaleassa, kevytkarvaisessa puvussaan näyttelijä liikkui fyysisesti uskomattoman taitavasti.
Ohjelmassa oli keskiaukeamalla kuva työryhmästä ja sillä kerrottiin hyvin , että monologi on yhteistyötä eli 19 hengen ryhmä oli esityksen taustalla.
Alussa vyöryi näyttämölle iso matkavaunu, jossa osoitteena Helsinki ja lopuksi se lähti osoitteenaan Kuopio eli näyttelijällä on laaja kiertue edessään.
Kiitollinen ennakkonäytöksen yleisö osoitti pitkään seisten suosiotaan yhdelle valovoimaisimmista tähdistä.
Leena Tamminen oli kirjoittanut tekstin, jossa myös suhtauduttiin kriittisesti moneen nykyajanilmiöön. Ihmiset haluavat kerätä rahaa ja sitten piilottaa rahansa ulkomaille tai vaikkapa omaan puutarhaansa.
Nykyisin ihmisillä tulee johdot korvista ja he mumisevat itsekseen ja tutkivat laattojaan. Onko teillä laattoja ? ottakaapa laatat esille ja heilutelkaa ja sitten jo laulettiinkin yhdessä.
Vaaleassa, kevytkarvaisessa puvussaan näyttelijä liikkui fyysisesti uskomattoman taitavasti.
Ohjelmassa oli keskiaukeamalla kuva työryhmästä ja sillä kerrottiin hyvin , että monologi on yhteistyötä eli 19 hengen ryhmä oli esityksen taustalla.
Alussa vyöryi näyttämölle iso matkavaunu, jossa osoitteena Helsinki ja lopuksi se lähti osoitteenaan Kuopio eli näyttelijällä on laaja kiertue edessään.
Kiitollinen ennakkonäytöksen yleisö osoitti pitkään seisten suosiotaan yhdelle valovoimaisimmista tähdistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)