perjantai 11. toukokuuta 2012

Kevään 2012 12 muuta teatteriesitystä

Perjantaina 11.5.2012 Ehkä kirjoitustauko tekee hyvää. Nyt kuitenkin haluan koota jotain helmi-toukokuun teatterikokemuksista. Positiivisesti yllättyminen on aina hauskaa ja tälläisen kokemuksen tarjosi 8.3 nähty SYLVI JA ANITA, KAUPUNGINTEATTERIN PIENLLÄ näyttämöllä. Molemmat näyttelijät Eeva-Liisa Haimelin ja Heidi Herala muistuttivat ulkonaisesti kovasti paljon esikuviaan ja näyttelivät hyvin. Panu Rajalan teksti oli napakkaa ja hyvää. Hyvin se on loppuunmyytynä mennytkin. KOMIN TOTTA näytti tuovan vaikeuksia monille, jotka eivät olleet lukeneet kirjaa. Ihan mainiosti se oli dramatisoitu lavalle. Ryhmiksen JATKUVAA KASVUA tuotti kolmetuntisTA iloa hauskasta näyttelijätyöstä (näyttelojöillä oli myös keskenään hauskaa ja se näkyi) ja hauskasta tekstistä. Viimeisen viikon aikana olen nähnyt kolme mainiota esitystä. Pidin kovasti paljon Peter Franzenin elämäkerrallisen TUMMAN VEDEN PÄÄLLÄ toteutuksesta kANSALLISEN PIENELLÄ. Ohjaaja Janne Reinikainen oli todella rakentanut mielenkiintoisen kokonaisuuden. Oona Kamu ja Anna Paavilainen olivat kertakaikkiaan mainioita "lastenääniä", kertojia , jotka käyttivät taitavasti myös musiikkia istuen näyttämön sivustoilla. Teknistä henkilökuntaa taisi olla ainakin tusina. Näyttelijöitä kuvattiin screenille ja mainiosti taiteiltiin myös Kemin pienoismallin , akvaarion ja pikkuesineiden kuvaamisella. Ihan mainio paketti ! Tunti 40 minuttia ( ilman väliaikaa ) riitti oivallisesti isän alkoholisoitumisen ja väkivallan kuvaamiseen, oli koskettava ja niin ajankohtaista eikä kuitenkaan mässätty millään väkivallalla. Siis tämä oli hyvä ! Niin oli myös muutama päivä sitten näkemäni 13 UPONNUTTA VUOTTA, Paula Salmisen kirjoittama ja Salla Taskisen ohjaama OMAPOHJALLE.(Ja muuten saman pituinen). Hyvä nuoret naiset ! Alun tapahtumakuvauksen vauhti ei minua etukäteen innostanut, mutta kannatti mennä katsomaan näyttelijöiden intensiivistä työtä, ihan kaikkien, mutta eniten puhutteli Marja Salon loistavasti tulkitsema nuori tyttö ja oikein hyvä oli myös Kristiina Halkola dementoituvana mummona. Vielä täytyy kehua eilistä KUNINKAAN PUHETTA, KAUPUNGINTEATTERIN SUURELLA. Vaikka ennakkorasitteena oli vuoden takainen upea filmi, niin hyvää teatteria esitettiin eilen näyttämöllä. Carl-Christian Rundtman kuninkaana ja Pertti Sveholm erikoisena puheterapeuttina olivat vaikuttavia. Kuninkaan änkyttävä puhetapa oli taatusti vaatinut harjoituistyötä. Mainio esitys. Nämä haluan mainita kevätkauden esityksistä. Syksyllä jatketaan.

tiistai 7. helmikuuta 2012

HE EIVÄT ASU ENÄÄ TÄÄLLÄ,Willensauna, 31.1.2012

Nyt oli kysymyksessä vasta pääharjoitus tälle näytelmälle.Ei siis ehkä ole oikeutettua kirjoittaa varsinaista valmiin kritiikkiä.
Paavo Westerbergin ohjaama näytelmä on rakenteeltaan mielenkiintoinen. Kuinka kaksi pariskuntaa ja kuinka jokainen yksilönä suhtautuu hirvittävään onnettomuuteen, joka on ajoitettu tapahtuneeksi samanaikaisesti WTC-tornien romahtaessa USA:ssa.Näytelmässä edetään lähes 10 vuotta.

Näyttelijöiden työ oli jo todella nautittavaa ja mielestäni hämmästyttävän kypsää, kun ajattelee harjoitustilannetta.
Eero Aho ja Katariina Kaitue toisena parina ja Kristo Salminen ja Pirjo Määttä toisena purkavat vuosien suruaan taitavasti. Sanoisin, että näyttelijöitä seuraa aivan ahnaasti.
Olisiko sitten pituutta voinut hiukan karsia, mutta ehkäpä esitys vielä tiivistyy. Vaikka hiljaiset tilanteet toimivatkin puhuttelevina.
Katri Rentolta kaunis, neutraali lavastus.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Maaninkavaara, Willensauna 25.1.2012

1/ 2012
Maaninkavaaran käsiohjelman lyhyissä saatesanoissa kirjailija pohjaa romaaninsa syntyä ja muistelee alkuideana työlleen oman isänsä pettymystä 1990-luvulla, kun suomalainen kestävyysjuoksu koki kovia ja oli romahtamassa laskusuuntaan.

Näytelmässä on vain kaksi henkilöä: talonmies-isä juoksuvalmentajana ja tytär,9.luokkalainen, joka yrittää auttaa isäänsä ja perhettä.
Jukka Puotila ja Marja Salo onnistuvat keskinäisissä suhteissaan tosi hienosti, näyttelevät "loistavasti yhteen " ja kaikin tavoin todella hyvin. Siitä täytyy kiittää myös ohjaaja ja dramatisoija Minna Leinoa.
Näytelmän puolitoistatuntinen kesto on myös aivan sopiva ja riittävä.

Kansallisteatteri siirsi esityksen Omapohjasta suuremmalle näyttämölle Willensaunaan. Willensaunassa onkin nautittu useista hyvistä menestyksistä viime vuosina.