SUOMEN KANSALLISTEATTERIN SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 27.11.2017
Ihanaa oli olla nauttimassa Juhlasta, josta vastuu oli nyt siirtynyt Ritva Rouhunkoskelle ja muille Idoille.
Tavallisesti on juhlittu Pienellä näyttämöllä ja Maria-Liisa Nevala perustelikin sitä puheessaan luontevasti, kun Naistoimikunta eli Idat juontaa juurensa Pienen Näyttämön rakentamisesta ja sittemmin Idan patsaan hankkimisesta. Mutta nyt oli siis suurempi juhla suuremmat puitteet.
Hyvin oli takaseinälle videoitu Idan kuvia ja varsin suurin kirjaimin juhlan esiintyjät. Professori Hanna Suutela piti erinomaisen juhlapuheen. Kristiina Halttu oli pienessä näytelmäkatkelmassa. Janakkalasta toi hauskat terveiset Erkki Tanskanen.
Lopuksi jaettiin näyttelijäpalkinnot. Vesa Vierikko sai pääpalkinnon 15 000 euroa , Mitalin sai Kaisa Korhonen ja nuoren kannustusrahan 7000 Samuli Niittymäki.
Ihanassa ensi parven Lämpiössä nostettiin malja 160 vuotta sitten syntyneelle Idalle.
Yleisöä oli runsaasti, varmaankin lähemmäs 400 henkeä ja tietysti paljon tuttuja. On myös hauskaa, että näyttelijöitä oli runsaasti paikalla. Voi miten arvokas ja hyvän mielen juhla yhdessä koettiin. Omat järjestelyt 10 vuoden ajalta ovat vain muisto.
keskiviikko 29. marraskuuta 2017
sunnuntai 26. marraskuuta 2017
VANHAA TUTTUA VIIHDETTÄ NAUTITTAVASTI
UNTA JA TOTTA. REINO HELISMAATA MUISTELLEN
SAVOY-TEATTERI 26.11.2017
SEPPO HOVI, loistava viihdepianisti ja luistava tarinainkokoaja oli jälleen kiertueella suomalaisen viihdemaailman kunniaksi ja kokoajaksi. Hän sekä säesti flyygelillä että kertoi hienosti kokoamaansa tarinaa Repe Helismaan urasta. Kertomista toki riitti, kun hän saattoi luetella, että Helismaa kirjoitti 10 revy´n sanat, yli 100 radiohupailua, 5 näytelmää ja 32 elokuvakäsikirjoitusta ja sitten yli 5000 laulun sanat ! Hups ja kunniaa tästä." Niin paljon oli aihetta lauluun".
Lavalla tätä koostetta esittivät Seppo Hovin lisäksi näyttelija Ahti Jokinen sekä laulamalla että lausumalla , baritoni Hannu Lehtonen laulamalla ( hopeakuu!) ja soittamalla upeasti saksofonia ja lisäksi laulaja Taina Piira.
Ja kaikki esitetty oli niin tuttua, vanhaa suomalaista sielunmaiseman kuvausta.Alun Rillumarei -lauluista mm. Rovaniemen markkinoilta päästiin aina eteenpäin. Kun Hesarin kritiikki tyrmäsi edellisen roskana, niin lopulta saavutettiin "hovikelpoisuus" aina kehuihin asti ja laulut säilytettiin Kansanrunousarkistoon. Helismaa myös mm. suomensi ja sanoitti tekstit My fair ladyýn ja muihinkin musikaaleihin. Hän loi taitavasti myös tunnelmaa eri kulttuureista, esimerkkinä Kun yö saapuu Venezuelaan.
Kuten Hovi totesi Sodanaikainen viihdetoiminta organisoi suomalaisen viihde-esityksen.
Reino Helismaasta ja Toivo Kärjestä syntyi uskomattoman tehokas työpari . Tapio Rautavaara oli aluksi ja osittain mukana. Oli toki muitakin.
Sopii kyllä todella arvostaa musiikkineuvos Seppo Hovin työtä sekä upeaa soittoa että uskomattoman sujuvaa tarinankertomisen taitoa. Oli ilo olla viihdekonsertissa. Kaikki esitetty oli tuttua ja varmasti nostalgista etupäässä harmaapäiselle yleisölle.
SAVOY-TEATTERI 26.11.2017
SEPPO HOVI, loistava viihdepianisti ja luistava tarinainkokoaja oli jälleen kiertueella suomalaisen viihdemaailman kunniaksi ja kokoajaksi. Hän sekä säesti flyygelillä että kertoi hienosti kokoamaansa tarinaa Repe Helismaan urasta. Kertomista toki riitti, kun hän saattoi luetella, että Helismaa kirjoitti 10 revy´n sanat, yli 100 radiohupailua, 5 näytelmää ja 32 elokuvakäsikirjoitusta ja sitten yli 5000 laulun sanat ! Hups ja kunniaa tästä." Niin paljon oli aihetta lauluun".
Lavalla tätä koostetta esittivät Seppo Hovin lisäksi näyttelija Ahti Jokinen sekä laulamalla että lausumalla , baritoni Hannu Lehtonen laulamalla ( hopeakuu!) ja soittamalla upeasti saksofonia ja lisäksi laulaja Taina Piira.
Ja kaikki esitetty oli niin tuttua, vanhaa suomalaista sielunmaiseman kuvausta.Alun Rillumarei -lauluista mm. Rovaniemen markkinoilta päästiin aina eteenpäin. Kun Hesarin kritiikki tyrmäsi edellisen roskana, niin lopulta saavutettiin "hovikelpoisuus" aina kehuihin asti ja laulut säilytettiin Kansanrunousarkistoon. Helismaa myös mm. suomensi ja sanoitti tekstit My fair ladyýn ja muihinkin musikaaleihin. Hän loi taitavasti myös tunnelmaa eri kulttuureista, esimerkkinä Kun yö saapuu Venezuelaan.
Kuten Hovi totesi Sodanaikainen viihdetoiminta organisoi suomalaisen viihde-esityksen.
Reino Helismaasta ja Toivo Kärjestä syntyi uskomattoman tehokas työpari . Tapio Rautavaara oli aluksi ja osittain mukana. Oli toki muitakin.
Sopii kyllä todella arvostaa musiikkineuvos Seppo Hovin työtä sekä upeaa soittoa että uskomattoman sujuvaa tarinankertomisen taitoa. Oli ilo olla viihdekonsertissa. Kaikki esitetty oli tuttua ja varmasti nostalgista etupäässä harmaapäiselle yleisölle.
perjantai 24. marraskuuta 2017
"PYSYY MERI, METSÄ , MAA"-KONSERTTI
MARTINUS-SALI SUNNUNTAINA 19.11 2017
HELSINGINKADUN FILHARMONIKOT JA SUOMEN LAULU.
Kylläpä oli esiintyjiä lavan täydeltä, kun orkesteri, jossa oli yli 40 soittajaa ja iso kuoro yhteisesiintyivät. Muutamaa päivä aikaisemmin oli oltu Temppeliaukion kirkossa ja kyllä Martinus -salikin oli lähes täynnä.
Uusi, moderni sali Martinlaaksossa, jossa talossa näytti toimivan sekä ammattikorkeakoulu ja lukio. Miten hauskaa, että on näitä uusia hyviä saleja , kuten Sellosali, Stoa ja Espoon kaunis Kulttuuritalon musiikkisali, jossa olin viime viikolla kuuntelemassa Tapiola Sinfoniettan iltapäiväkonserttia.
Helsinginkadun Filharmonikot on alkuaan Helsingin työväenopiston sinfoniaorkesteri. Kapellimestarina toimi Veli-Antti Koivuranta.Orkesterin omat musiikkiesitykset Sibeliuksen Metsänhaltijatar, Bernhard Crusellin Alkusoitto oopperasta Pikku orjatar ja Sibeliuksen Pohjolan tytär sujuivat hyvin ja soinnikkaasti. Voi siis todeta, että klassisen musiikin harrastus on meillä laajaa ja toimivaa ja että se on hyvä juttu.
Kuoro ( Esko Kallio) musisoi yhdessä orkesterin kanssa Jean Sibeliuksen Sibeliuksen Vapautettu kuningatar balladin ja lopuksi Sibeliuksen Finlandia-hymnin V.A. Koskenniemen sanoin.
Runsaasti on Kuorolla nyt erilaista ohjelmaa.
HELSINGINKADUN FILHARMONIKOT JA SUOMEN LAULU.
Kylläpä oli esiintyjiä lavan täydeltä, kun orkesteri, jossa oli yli 40 soittajaa ja iso kuoro yhteisesiintyivät. Muutamaa päivä aikaisemmin oli oltu Temppeliaukion kirkossa ja kyllä Martinus -salikin oli lähes täynnä.
Uusi, moderni sali Martinlaaksossa, jossa talossa näytti toimivan sekä ammattikorkeakoulu ja lukio. Miten hauskaa, että on näitä uusia hyviä saleja , kuten Sellosali, Stoa ja Espoon kaunis Kulttuuritalon musiikkisali, jossa olin viime viikolla kuuntelemassa Tapiola Sinfoniettan iltapäiväkonserttia.
Helsinginkadun Filharmonikot on alkuaan Helsingin työväenopiston sinfoniaorkesteri. Kapellimestarina toimi Veli-Antti Koivuranta.Orkesterin omat musiikkiesitykset Sibeliuksen Metsänhaltijatar, Bernhard Crusellin Alkusoitto oopperasta Pikku orjatar ja Sibeliuksen Pohjolan tytär sujuivat hyvin ja soinnikkaasti. Voi siis todeta, että klassisen musiikin harrastus on meillä laajaa ja toimivaa ja että se on hyvä juttu.
Kuoro ( Esko Kallio) musisoi yhdessä orkesterin kanssa Jean Sibeliuksen Sibeliuksen Vapautettu kuningatar balladin ja lopuksi Sibeliuksen Finlandia-hymnin V.A. Koskenniemen sanoin.
Runsaasti on Kuorolla nyt erilaista ohjelmaa.
tiistai 21. marraskuuta 2017
MANNERHEIM JA SAKSALAINEN SUUDELMA
KAUPUNGINTEATTERI, SUURI NÄYTTÄMÖ 15.11.2017
Suomi Satavuotta-teema on merkinnyt paljon sodanajan muistelua-tottakai.
Tähän samaan joukkoon kuuluu myös yllämainittu, hyvin onnistunut esitys.
Suuri ansio syntyy ASKO SARKOLAN hienosti tekemästä roolista Mannerheimina. Hän on onnistunut sekä ulkonaisesti aristokraattisena maailmanmiehenä että kokonaisuutena itse näytelmässä. Oikeastaan on jännää , että sodanajan esikunnan monet keskustelut eri upseerien kesken toimivat hyvin eivätkä kyllästytä. Sekä ohjaaja KARI HEISKANEN että videosuunnittelija, lavastaja kuin muutkin hoitavat työnsä ja tekniikan sujuvasti. On paikallaan, että taustatekstinä annetaan tietoja eri tapahtumista. Näyttämöllä käsitellään paljon suomalaista lähihistoriaa.
Näytelmä perustuu Juha Vakkurin, myös kirjana julkaistuun työhön. Vakkuri ei ole ammattihistorioitsija. Haluankin puuttua muutamaan asiaan, jotka minua laajassa ja isossa työssä häiritsivät.
Yleisesti tiedettiin , että Mannerheim oli anglofiili. Vasta itsenäistynyt Suomen valtiojohto mm. lähetti hänet Englantiin ja Ranskaan solmimaan suhteita. Hän todella kelpasi tähän työhön varmaankin aika harvojen aikansa suomalaisten johtomiesten joukosta. Jotenkin tämä olisi antanut selvempääkin kontrastia näytelmän saksalaissuhteisiin.
Lisäksi, vaikka tiedän, että aina ei voi kaikkea ottaa mukaan , niin Hitlerin yllätyslento yksityiskoneellaan kesäkuussa 1942 onnittelemaan 75-vuotiasta Mannerheimia Immolaan, Imatralle oli niin merkittävä ja puhutteleva tapahtuma, että sen poisjättäminen suorastaan häiritsi. Ainakin kun näytelmän perusteema olivat Mannerheimin saksalaissuhteet.
Mutta kaikenkaikkiaan näytelmä oli hyvä ja toimiva. Varmasti moni katsoja sai oivallista historian kertausta.
Ja siis kyllä vanha historianopettajakin piti esityksestä.
Kaupunginteatteri on vuosien mittaan hienosti jaksanut toimittaa hyviä käsiohjelmia. Niin tälläkin kertaa. Kiitos niistä.
Toivoisin, että useampi ihminen tutustuisi ohjelmiin ja myös tietäisi mitä on katsomassa.
Suomi Satavuotta-teema on merkinnyt paljon sodanajan muistelua-tottakai.
Tähän samaan joukkoon kuuluu myös yllämainittu, hyvin onnistunut esitys.
Suuri ansio syntyy ASKO SARKOLAN hienosti tekemästä roolista Mannerheimina. Hän on onnistunut sekä ulkonaisesti aristokraattisena maailmanmiehenä että kokonaisuutena itse näytelmässä. Oikeastaan on jännää , että sodanajan esikunnan monet keskustelut eri upseerien kesken toimivat hyvin eivätkä kyllästytä. Sekä ohjaaja KARI HEISKANEN että videosuunnittelija, lavastaja kuin muutkin hoitavat työnsä ja tekniikan sujuvasti. On paikallaan, että taustatekstinä annetaan tietoja eri tapahtumista. Näyttämöllä käsitellään paljon suomalaista lähihistoriaa.
Näytelmä perustuu Juha Vakkurin, myös kirjana julkaistuun työhön. Vakkuri ei ole ammattihistorioitsija. Haluankin puuttua muutamaan asiaan, jotka minua laajassa ja isossa työssä häiritsivät.
Yleisesti tiedettiin , että Mannerheim oli anglofiili. Vasta itsenäistynyt Suomen valtiojohto mm. lähetti hänet Englantiin ja Ranskaan solmimaan suhteita. Hän todella kelpasi tähän työhön varmaankin aika harvojen aikansa suomalaisten johtomiesten joukosta. Jotenkin tämä olisi antanut selvempääkin kontrastia näytelmän saksalaissuhteisiin.
Lisäksi, vaikka tiedän, että aina ei voi kaikkea ottaa mukaan , niin Hitlerin yllätyslento yksityiskoneellaan kesäkuussa 1942 onnittelemaan 75-vuotiasta Mannerheimia Immolaan, Imatralle oli niin merkittävä ja puhutteleva tapahtuma, että sen poisjättäminen suorastaan häiritsi. Ainakin kun näytelmän perusteema olivat Mannerheimin saksalaissuhteet.
Mutta kaikenkaikkiaan näytelmä oli hyvä ja toimiva. Varmasti moni katsoja sai oivallista historian kertausta.
Ja siis kyllä vanha historianopettajakin piti esityksestä.
Kaupunginteatteri on vuosien mittaan hienosti jaksanut toimittaa hyviä käsiohjelmia. Niin tälläkin kertaa. Kiitos niistä.
Toivoisin, että useampi ihminen tutustuisi ohjelmiin ja myös tietäisi mitä on katsomassa.
perjantai 17. marraskuuta 2017
KANGASTUS 38
KANSALLISTEATTERI PIENI NÄYTTÄMÖ 31.10.2017
Hauskaa on, että kun edellistä näytelmää joutui ikävästi ihmettelemään, niin tämä seuraava oli sitten iloksi oikein hyvä esitys.
Kjell Westön kirjan mukaan oli dramatisoinnin tehnyt Michael Baran yhteistyössä Mikaela Hasanin kanssa ja jälkimmäinen vastasi ohjauksesta.
Fasismin ja kommunismin varjossa elettiin ja sotaa kohti oltiin menossa, kuten tiedämme.
Claes Thunen, asianajajan eli Klabbenin ( Timo Tuomisen) toimistossa ollaan ja sihteerin töitä yrittää hoitaa ylitunnollisesti Rouva Wiik, Cecile Orblin.
Erikoisena ratkaisuna Rouvan roolissa onkin kolme aivan samalla tavalla puettua naista eli mukana myös Milja-neiti-Noora Dadu Ja Matilda Edith Holmström. Samoissa asuissa, yhteisliikkeissä. Mielestäni ratkaisu toimi. Mieleen tuli muutaman ajan takainen Ritva Siikalan Kaksi matkaa Israeliin , jossa myös oli naiskolmikko esillä, ehkäpä siitä oli saatu vaikutteet ja asiaa oli edelleen kehitetty.
Asianajajan toimistossa kokoontui herraseurue ja vaikka Rouva Wiik hankki iltaan tarjoilun, niin nyt syntyi myös vaikeita muistoja. Niinpä lähdettiin takautumin Wiikin vaikeisiin vaiheisiin punaisen kansanvaltuuskunnan työssä ja hänen seksuaaliseen hyväksikäyttämiseensä.
Kauniisti oli kuvattu vanhaa Helsinkiä, jopa stadikan torni saatiin miellettyä näyttämölle. Piirrokset ja valokuvat täydensivät tunnelmaa.Lavastus oli Katri Renton. Hivelevää oli myös vanha, kaunis musiikki, suomalaisen iskelmän kulta-ajalta 1920-30-luvuilta.
Erikoinen oli paljastus juoksukilpailuista avajaisvuodelta 1938. Ohjelmalehtinen vahvisti tarinan todeksi.
Suomenjuutalainen Abraham Tokazier voitti 100 metrin juoksun, kuten vanha valokuva todistaa. Tapahtui tuomarivirhe kun tuomarit yllättäen julistivat voittajan vasta neljänneksi.Suomen urheiluliitto esitti tapauksen johdosta anteeksipyynnön , ja virhe oikaistiin julistamalla kuollut mies voittajaksi syksyllä 2013.
Salaisuuskin paljastuu lopussa.
Suositeltava, kaunis näytelmä.
Hauskaa on, että kun edellistä näytelmää joutui ikävästi ihmettelemään, niin tämä seuraava oli sitten iloksi oikein hyvä esitys.
Kjell Westön kirjan mukaan oli dramatisoinnin tehnyt Michael Baran yhteistyössä Mikaela Hasanin kanssa ja jälkimmäinen vastasi ohjauksesta.
Fasismin ja kommunismin varjossa elettiin ja sotaa kohti oltiin menossa, kuten tiedämme.
Claes Thunen, asianajajan eli Klabbenin ( Timo Tuomisen) toimistossa ollaan ja sihteerin töitä yrittää hoitaa ylitunnollisesti Rouva Wiik, Cecile Orblin.
Erikoisena ratkaisuna Rouvan roolissa onkin kolme aivan samalla tavalla puettua naista eli mukana myös Milja-neiti-Noora Dadu Ja Matilda Edith Holmström. Samoissa asuissa, yhteisliikkeissä. Mielestäni ratkaisu toimi. Mieleen tuli muutaman ajan takainen Ritva Siikalan Kaksi matkaa Israeliin , jossa myös oli naiskolmikko esillä, ehkäpä siitä oli saatu vaikutteet ja asiaa oli edelleen kehitetty.
Asianajajan toimistossa kokoontui herraseurue ja vaikka Rouva Wiik hankki iltaan tarjoilun, niin nyt syntyi myös vaikeita muistoja. Niinpä lähdettiin takautumin Wiikin vaikeisiin vaiheisiin punaisen kansanvaltuuskunnan työssä ja hänen seksuaaliseen hyväksikäyttämiseensä.
Kauniisti oli kuvattu vanhaa Helsinkiä, jopa stadikan torni saatiin miellettyä näyttämölle. Piirrokset ja valokuvat täydensivät tunnelmaa.Lavastus oli Katri Renton. Hivelevää oli myös vanha, kaunis musiikki, suomalaisen iskelmän kulta-ajalta 1920-30-luvuilta.
Erikoinen oli paljastus juoksukilpailuista avajaisvuodelta 1938. Ohjelmalehtinen vahvisti tarinan todeksi.
Suomenjuutalainen Abraham Tokazier voitti 100 metrin juoksun, kuten vanha valokuva todistaa. Tapahtui tuomarivirhe kun tuomarit yllättäen julistivat voittajan vasta neljänneksi.Suomen urheiluliitto esitti tapauksen johdosta anteeksipyynnön , ja virhe oikaistiin julistamalla kuollut mies voittajaksi syksyllä 2013.
Salaisuuskin paljastuu lopussa.
Suositeltava, kaunis näytelmä.
maanantai 13. marraskuuta 2017
KOIVU JA TÄHTI
Kansallisteatterin Suuri näyttämö 19.10.2017.
Nyt on vaikea kirjoittaa Pirkko Saision näytelmä ei todellakaan puhutellut minua, ei alkuunkaan eikä kokonaisuudessaan. Tottakai Saisio on meidän taitavimpiamme näytelmäkirjailijoita, jolla on ollut Kansallisen Suurellakin monta menestystarinaa kuten Homo ja Slava. Nyt taisi tulla floppi. Ohjaaja oli taitava Laura Jäntti ja eturivin näyttelijöitä oli lavalla. Lisäksi istuin 2. rivillä hyvällä paikalla. Taisi käydä niin, että nukahdin ensimmäisessä näytöksessä, mikä tietysti on ihan kunniatonta ( lääkityksestä huolimatta) ja tapahtui minulle varmaankin teatterissa ensimmäistä kertaa. On kyllä tapahtunut aina silloin tällöin elokuvissa.
No erilaisten eläinten temmellys kyllä herätti minut, mutta en vain päässyt mukaan tarinaan. Toisen puoliajan olin kyllä hereillä, mutta en sen melskeistä paljoa ymmärtänyt.
Stalinin patsasta raahattiin paikalle turhan kauan ja lopun kummallinen yhteislautalla pyöriminen ei tarttunut minuun.
Saision hyviäkin näytelmiä on vaivannut turhan pitkä pituus ja nyt kolme tuntia oli todella liikaa.
Nyt on vaikea kirjoittaa Pirkko Saision näytelmä ei todellakaan puhutellut minua, ei alkuunkaan eikä kokonaisuudessaan. Tottakai Saisio on meidän taitavimpiamme näytelmäkirjailijoita, jolla on ollut Kansallisen Suurellakin monta menestystarinaa kuten Homo ja Slava. Nyt taisi tulla floppi. Ohjaaja oli taitava Laura Jäntti ja eturivin näyttelijöitä oli lavalla. Lisäksi istuin 2. rivillä hyvällä paikalla. Taisi käydä niin, että nukahdin ensimmäisessä näytöksessä, mikä tietysti on ihan kunniatonta ( lääkityksestä huolimatta) ja tapahtui minulle varmaankin teatterissa ensimmäistä kertaa. On kyllä tapahtunut aina silloin tällöin elokuvissa.
No erilaisten eläinten temmellys kyllä herätti minut, mutta en vain päässyt mukaan tarinaan. Toisen puoliajan olin kyllä hereillä, mutta en sen melskeistä paljoa ymmärtänyt.
Stalinin patsasta raahattiin paikalle turhan kauan ja lopun kummallinen yhteislautalla pyöriminen ei tarttunut minuun.
Saision hyviäkin näytelmiä on vaivannut turhan pitkä pituus ja nyt kolme tuntia oli todella liikaa.
SUOMEN LAULU LAULAA SUOMELLE
Helsingin Kaupungintalolla 17.10. 2017
Suomen Laulu-kuoro esitti kuoromusiikillisen draaman Kaupungintalon kauniissa juhlasalissa täpötäydelle yleisölle. Välillä jo ovet suljettiin, mutta kuorolaiset kantoivat saliin lisää tuoleja.
Kun sekakuoro SUOMEN LAULU on jo 110 -vuotias, niin oli mukaan saatu huumorissävytteistä tekstiä siitä , miten satavuotias itsenäinen Suomikin keksi noudattaa kuoron esimerkkiä.
Kauniisti soivat vanhat sävelmät, kuten Toivo Kuulan Siell´on jo kauan kukkineet omenapuut.
Joulukuussa 1899 perustettu kuoro laajeni vuonna 1907 sekakuoroksi. Olen oppinut arvostamaan sekakuoron monipuolisia mahdollisuuksia. Kuoron tekee minulle myös läheiseksi se, että oma poikani Markko laulaa mukana.
Kuoron johdossa ovat olleet monet huomattavat nimet kuten Heikki Klemetti, joka johti kuoroa vuosina 1900-1942 ja Ensti Pohjola, Jorma Panula, Seppo Murto, Timo Nuoranne ja vuodesta 2002 Esko Kallio.
Ensimmäinen Matteus-Passio esitettiin Johanneksen kirkossa vuonna 1921. Sen merkitys, Pääsiäisen tarina on varmasti tärkeä monelle uskolliselle kuulijalle.
Satavuotias Suomen Laulu esiintyi 17.6 2000 Tallinnan laululavalla, Viron Laulujuhlilla esittäen mm. Gustav Ernesaksin ja Lydia Koidulan Mu isänmaa on minu arm ja Suomen laulun. Kuoro onkin viime vuosina päättänyt konserttinsa liikuttavasti komealla Suomen laululla.
Kaupungintalon tilaisuus henki monella tapaa Kuoron arvokasta historiaa itsenäisessä Suomessa, näin myös kun voitiin esittää kuvia vanhoista ohjelmalehtisistä vuosikymmenten varrelta.
Draaman rakentaminen oli vaatinut työtä.
Erikoiset kiitokset myös tilaisuuden taitavalle pianistille.
ps.
Kiitos myös pienestä ohjelmalehtisestä, johon oli saatu mukaan paljon historiaa ja joka oli painettu mustalla värillä valkoiselle pohjalle ja oli hyvin luettavissa päinvastoin kuin monet teatterien ohjelmat, jotka turhaan on painettu harmaalla, beigellä tms. josta ei huonossa valossa saa selvää.
Suomen Laulu-kuoro esitti kuoromusiikillisen draaman Kaupungintalon kauniissa juhlasalissa täpötäydelle yleisölle. Välillä jo ovet suljettiin, mutta kuorolaiset kantoivat saliin lisää tuoleja.
Kun sekakuoro SUOMEN LAULU on jo 110 -vuotias, niin oli mukaan saatu huumorissävytteistä tekstiä siitä , miten satavuotias itsenäinen Suomikin keksi noudattaa kuoron esimerkkiä.
Kauniisti soivat vanhat sävelmät, kuten Toivo Kuulan Siell´on jo kauan kukkineet omenapuut.
Joulukuussa 1899 perustettu kuoro laajeni vuonna 1907 sekakuoroksi. Olen oppinut arvostamaan sekakuoron monipuolisia mahdollisuuksia. Kuoron tekee minulle myös läheiseksi se, että oma poikani Markko laulaa mukana.
Kuoron johdossa ovat olleet monet huomattavat nimet kuten Heikki Klemetti, joka johti kuoroa vuosina 1900-1942 ja Ensti Pohjola, Jorma Panula, Seppo Murto, Timo Nuoranne ja vuodesta 2002 Esko Kallio.
Ensimmäinen Matteus-Passio esitettiin Johanneksen kirkossa vuonna 1921. Sen merkitys, Pääsiäisen tarina on varmasti tärkeä monelle uskolliselle kuulijalle.
Satavuotias Suomen Laulu esiintyi 17.6 2000 Tallinnan laululavalla, Viron Laulujuhlilla esittäen mm. Gustav Ernesaksin ja Lydia Koidulan Mu isänmaa on minu arm ja Suomen laulun. Kuoro onkin viime vuosina päättänyt konserttinsa liikuttavasti komealla Suomen laululla.
Kaupungintalon tilaisuus henki monella tapaa Kuoron arvokasta historiaa itsenäisessä Suomessa, näin myös kun voitiin esittää kuvia vanhoista ohjelmalehtisistä vuosikymmenten varrelta.
Draaman rakentaminen oli vaatinut työtä.
Erikoiset kiitokset myös tilaisuuden taitavalle pianistille.
ps.
Kiitos myös pienestä ohjelmalehtisestä, johon oli saatu mukaan paljon historiaa ja joka oli painettu mustalla värillä valkoiselle pohjalle ja oli hyvin luettavissa päinvastoin kuin monet teatterien ohjelmat, jotka turhaan on painettu harmaalla, beigellä tms. josta ei huonossa valossa saa selvää.
sunnuntai 5. marraskuuta 2017
TUNTEMATON SOTILAS, ELOKUVA
TUNTEMATON SOTILAS , ELOKUVA
5.11.2017
Ensin on todettava, että kommenttivuoroaan odottaa kaksi teatterinäytöstä, hyvä ja huono ja konserttikin , mutta lähden tämän päiväisestä.
Jo pitkään on ihmetelty halua aina vaan palata tähän aiheeseen. Minäkin olen nähnyt kaikki kolme elokuvaversiota, Smedsin teatterisovituksen kahdesti ja aika monta kesäteatteriesitystä.
Tuntuu ja on tutunut monta kertaa, että voi ei taas tämä.
Mutta Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon on hyvä ! Erinomainen ja ehdottomasti suositeltava esitys.
Mukana on todella joukko johtavia , nuoria miesnäyttelijöitä. Tottakai ryskettä ja ammuntaa riittää, sitähän se oli. Pidin metsäkuvauksista, olkoon vaikka puolalaista metsää, muuta hyvin suomalaisen näköistä.
Näyttelijöistä Eero Aho tekee aivan loistavan työn Rokkana. Ei ihme , että annoimme hänelle teatterialalla Idojen pääpalkinnon toissavuonna (www.ida-aalberg-saatio.fi). Siis ei voi kuin kehua hienoa suoritusta-mikä työ, mikä taito ! vaikka sotilaita vilisee kuvissa, niin mieleen jää myös Aku Hirviniemi, kyllä monet muutkin. Hyviä näyttelijätöitä. Paneutuva ohjaus kaiken kokoajana.
Minä pidin pienistä luontokuvista, toukista ja perhosista. Pitkän jatkosodan asemavaiheen aikana monet miehet varmasti kiinnittivät huomionsa metsäluontoon.
Filmeistä on Edvin Laineen tuntematon ilman muuta säilyvä perusklassikkona. Mutta kyllä sopi ja oli ihan hyvä tehdä Tuntematon suurella työllä uudelleen. Sensijaan Mollbergin elokuvaversio jää selvästi näiden varjoon ja jälkeen.
Leffaryhmämme kaikki neljä jäsentä pitivät uusimmasta Tuntemattomasta. Sali oli myös loppuunmyyty ja yleisö melko nuorta.
Vielä Hesarin uskomattoman epäonnistuneesta kritiikistä. "Turha " kuulutti nuori mieskriitikko, jonka nimeä ei kukaan tunne. Eikä kukaan teatterikriitikko voi kirjoittaa, että kyllähän ammattinäyttelijät osaavat näytellä.
5.11.2017
Ensin on todettava, että kommenttivuoroaan odottaa kaksi teatterinäytöstä, hyvä ja huono ja konserttikin , mutta lähden tämän päiväisestä.
Jo pitkään on ihmetelty halua aina vaan palata tähän aiheeseen. Minäkin olen nähnyt kaikki kolme elokuvaversiota, Smedsin teatterisovituksen kahdesti ja aika monta kesäteatteriesitystä.
Tuntuu ja on tutunut monta kertaa, että voi ei taas tämä.
Mutta Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon on hyvä ! Erinomainen ja ehdottomasti suositeltava esitys.
Mukana on todella joukko johtavia , nuoria miesnäyttelijöitä. Tottakai ryskettä ja ammuntaa riittää, sitähän se oli. Pidin metsäkuvauksista, olkoon vaikka puolalaista metsää, muuta hyvin suomalaisen näköistä.
Näyttelijöistä Eero Aho tekee aivan loistavan työn Rokkana. Ei ihme , että annoimme hänelle teatterialalla Idojen pääpalkinnon toissavuonna (www.ida-aalberg-saatio.fi). Siis ei voi kuin kehua hienoa suoritusta-mikä työ, mikä taito ! vaikka sotilaita vilisee kuvissa, niin mieleen jää myös Aku Hirviniemi, kyllä monet muutkin. Hyviä näyttelijätöitä. Paneutuva ohjaus kaiken kokoajana.
Minä pidin pienistä luontokuvista, toukista ja perhosista. Pitkän jatkosodan asemavaiheen aikana monet miehet varmasti kiinnittivät huomionsa metsäluontoon.
Filmeistä on Edvin Laineen tuntematon ilman muuta säilyvä perusklassikkona. Mutta kyllä sopi ja oli ihan hyvä tehdä Tuntematon suurella työllä uudelleen. Sensijaan Mollbergin elokuvaversio jää selvästi näiden varjoon ja jälkeen.
Leffaryhmämme kaikki neljä jäsentä pitivät uusimmasta Tuntemattomasta. Sali oli myös loppuunmyyty ja yleisö melko nuorta.
Vielä Hesarin uskomattoman epäonnistuneesta kritiikistä. "Turha " kuulutti nuori mieskriitikko, jonka nimeä ei kukaan tunne. Eikä kukaan teatterikriitikko voi kirjoittaa, että kyllähän ammattinäyttelijät osaavat näytellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)