Näin esityksen jo 10.12, joten tämä menee muisteluksi, mutta kuuluu blogiaikaani.
Krogeruksen teksti toi esiin erinomaisen hyvin vanhusten hoitokotien ja koko työn ongelmia tämän päivän Suomessa sekä hoitajien että hoidokkienkin kannalta.Kirjoittaja Anna Krogerus ja ohjaaja Heini Tola ovat todella eteviä työssään.
Eija Ahvo teki hienon työn empaattisena perushoitajana ja pienellä lavalla hääräsi yllättäen kymmenkunta näyttelijää ja kaikki toimi hyvin. Mukana oli nuoria Ammattikorkeakoulu Metropolin esittävän taiteen kolutuslinjalta, peräti viisi näyttelijäopiskelijaa.
Pidin myös alusta, jossa nuoret kertoivat omaan ikäänsä verraten näytelmän roolihahmojensa iät. Ja liitusivat sitten kasvonsa vanhuksiksi.Yllättävän hyvin koko joukko hallitsi tilanteet.
Idoilla oli koko näytös.
äytelmä oli siis puhutteleva ja onnistunut ja päätti hienosti Avoimien Ovien Vuoden teatteri-aseman, jonka se todella oli ansainnut.
Aivan erinomaisiahan ovat olleet teatterin tätä edeltäneet kolme historiallista naiselämänkertatarinaa ( trilogian) esitykset: Aino, Fredrika ja Yksityisiä keskusteluja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti