18.teatteriesitys/ syksy 2011
Saiturin joulu toi jälleen iloksemme joulusadut Kansallisteatterin kauniiseen ,vanhaan saliin.Charles Dickensin kuuluisan näytelmän vuodelta 1843 (A Christmas Carol ) oli taidolla ja näyttävästi ohjannut, suomentanut ja sovittanut Kurt Nuotio.
Näimme herkullisesti näyttämölle sovitetun vanhan sadun, jonka oli taitavasti lavastanut Kati Lukka. Vanhat englantilaissävyiset puvut oli suunnitellut Tarja Simonen.
Lavalla hääri iso joukko väkeä, keskeisenä saituri Ebenezer Scroogena Kari Heiskanen, jonka roolisuoritusta on kovasti kehuttu, eikä syyttä. Näyttelijät vaihtoivat rooleja ja mukana oli myös lapsia.
Esitys oli ohjeistettu 6-100-vuotiaille. Jälkimmäinen puoli katsojista tuntui täysin lumoutuneena nauttivan näytelmästä. Jäin kuitenkin miettimään pienempien katsojien ymmärrystä, sillä satu on aika vaativa kaikkine joulunhenkineen ja takautumineen. Ehkä tästä kuuluu vielä lisää kommentteja ja ainahan on hyvä, jos on jotain etukäteen on kerrottu tarinasta.
Kuitenkin oli kaikille selvä, että hyvä voitti pahan ja ilkeän ja saiturin muuttuminen sai kaikki ympäristössä hyväntuulisiksi ja iloisiksi. Tätä muutosta kuvasi selkeästi Tero Jartti,Tulevan joulun henki ensin hurjan mustan kuoleman hahmona ja muutoksen jälkeen punakultaisena karkinjakajana.Katsomon lapsille heitettiin vakuudeksi karkkejakin lopuksi.
Uudenlainen, hyväksi muuttunut saituri tuotti suurta iloa ympäristössään.
Ihanasti soittivat kolme Brotherus-veljestä selloa, viulua ja kitaraa.
Loppuunmyyty katsomo selvästi piti näkemästään ja uskoisin , että mietittävää riitti myöhemminkin rikkaasta sisällöstä. Hyvä mieli tästä esityksestä jäi.
Nyt on sitten nähty runsaasti syksyn monipuolista teatteriohjelmistoa, monenlaisia, hyviä esityksiä. Vuosi vaihtuu, uudet esitykset ovat tulossa.
perjantai 30. joulukuuta 2011
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
RAUDANLUJA RAKKAUS, teatteri Avoimet Ovet,13.12.2011
17.teatteriesitys/ syksy 2011
Heini Tola tekee suurenmoisen hienoa työtä teatteri Avoimissa Ovissa. Raudanluja rakkaus, Venny Soldanin ja Juhani Ahon avioliiton tarina liittyy monen vuoden hyviin kulttuurihistoriallisten naiskuvien sarjaan.
Kannattaa lukea käsiohjelmasta kirjailijan ja ohjaajan sana. Hänelle tutusta esityksestä Kuopiossa on hävitetty suuri joukko näytelmän rooleja ja jäljellä lavalla on neljä näyttelijää, jotka kertovat tarinan aivan oivallisesti.
Emmi Pesonen tekee hienon tulkinnan, voimakkaasta, määrätietoisesta ja kuitenkin kärsivästä Vennystä. Viehättävä ystävätär, Eva on tukena. Mikko Pörhölän Jussi sinkoilee suhdekuvioissaan hyvin ja neljäntenä on Tilly, Outi Vuoriranta.
Kaikki esitetään minimalistisin keinoin, usein varsin viitteellisesti ja todella miten äärettömän hyvin ja nautittavasti kaikki toimii.
Hauskasti alussa tulee mieleen antiikin draamat, kun aika ja paikka täytyy katsojille kertoa.
Mutta tämä riittää ja toimii ja on ihanaa tässä suuren kohelluksen maailmassa.
Hieno ohjaustyö, hieno näytelmä.
Lisäksi ajattelen, että odotukset Avoimissa Ovissa ovat jo nykyään korkealla, eikä mikään sitten todellakaan petä.
Ihana esitys.
Heini Tola tekee suurenmoisen hienoa työtä teatteri Avoimissa Ovissa. Raudanluja rakkaus, Venny Soldanin ja Juhani Ahon avioliiton tarina liittyy monen vuoden hyviin kulttuurihistoriallisten naiskuvien sarjaan.
Kannattaa lukea käsiohjelmasta kirjailijan ja ohjaajan sana. Hänelle tutusta esityksestä Kuopiossa on hävitetty suuri joukko näytelmän rooleja ja jäljellä lavalla on neljä näyttelijää, jotka kertovat tarinan aivan oivallisesti.
Emmi Pesonen tekee hienon tulkinnan, voimakkaasta, määrätietoisesta ja kuitenkin kärsivästä Vennystä. Viehättävä ystävätär, Eva on tukena. Mikko Pörhölän Jussi sinkoilee suhdekuvioissaan hyvin ja neljäntenä on Tilly, Outi Vuoriranta.
Kaikki esitetään minimalistisin keinoin, usein varsin viitteellisesti ja todella miten äärettömän hyvin ja nautittavasti kaikki toimii.
Hauskasti alussa tulee mieleen antiikin draamat, kun aika ja paikka täytyy katsojille kertoa.
Mutta tämä riittää ja toimii ja on ihanaa tässä suuren kohelluksen maailmassa.
Hieno ohjaustyö, hieno näytelmä.
Lisäksi ajattelen, että odotukset Avoimissa Ovissa ovat jo nykyään korkealla, eikä mikään sitten todellakaan petä.
Ihana esitys.
maanantai 5. joulukuuta 2011
PIKKUJÄTTILÄINEN,Kansallisteatteri, Pieni, 1.12.2011
16. teatteriesitys/ syksy 2011
Katja Krohnin Pikkujättiläisessä liikuttiin ajan hermolla tieteen,geeniteknologian, tutkimuksen väärinkäytösten, nuorisomielenosoitusten ja perhedraaman puitteissa. Ehkä jopa liikaakin. Taas pohdin sitä onko hyvä, että kirjoittaja ja ohjaaja ovat sama henkilö.
Varsinkin alkupuolella ehti miettiä , että mitä tässä ajetaan takaa,asioita tuntui riittävän.
Jälkipuolella seurasi draamaa sitten ihan hereillä.
Wanda Dubiel on hyvä näyttelijä ja tehnyt viime vuosina hienoja naisrooleja Avoimissa Ovissa. Nyt oli revettävä moneen suuntaan ja huudoksi meni usein.Epäilen ohjaajaa.
Samuli Niittymäen 17-vuotias lukiolainen , Karo toi mieleen hyvin hellyyttävän roolin Nuorempana veljenä muutama vuosi sitten.
Näyttämöllä oli liikkeellä liikemiesroistoja ja poliisejakin. Välillä oltiin Suomessa ja välillä Brysselissä.
No ei tämä nyt huono ollut, mutta joku hajanaisuus minua haittasi.Kyllä vaan rupean kaipaamaan näihin nykydraamoihin enemmän inhimillistä lämpöä ja huumoriakin. Näytteitä tälläisestä saatiin jonkin verran.
Katja Krohnin Pikkujättiläisessä liikuttiin ajan hermolla tieteen,geeniteknologian, tutkimuksen väärinkäytösten, nuorisomielenosoitusten ja perhedraaman puitteissa. Ehkä jopa liikaakin. Taas pohdin sitä onko hyvä, että kirjoittaja ja ohjaaja ovat sama henkilö.
Varsinkin alkupuolella ehti miettiä , että mitä tässä ajetaan takaa,asioita tuntui riittävän.
Jälkipuolella seurasi draamaa sitten ihan hereillä.
Wanda Dubiel on hyvä näyttelijä ja tehnyt viime vuosina hienoja naisrooleja Avoimissa Ovissa. Nyt oli revettävä moneen suuntaan ja huudoksi meni usein.Epäilen ohjaajaa.
Samuli Niittymäen 17-vuotias lukiolainen , Karo toi mieleen hyvin hellyyttävän roolin Nuorempana veljenä muutama vuosi sitten.
Näyttämöllä oli liikkeellä liikemiesroistoja ja poliisejakin. Välillä oltiin Suomessa ja välillä Brysselissä.
No ei tämä nyt huono ollut, mutta joku hajanaisuus minua haittasi.Kyllä vaan rupean kaipaamaan näihin nykydraamoihin enemmän inhimillistä lämpöä ja huumoriakin. Näytteitä tälläisestä saatiin jonkin verran.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)