16. teatteriesitys/ syksy 2011
Katja Krohnin Pikkujättiläisessä liikuttiin ajan hermolla tieteen,geeniteknologian, tutkimuksen väärinkäytösten, nuorisomielenosoitusten ja perhedraaman puitteissa. Ehkä jopa liikaakin. Taas pohdin sitä onko hyvä, että kirjoittaja ja ohjaaja ovat sama henkilö.
Varsinkin alkupuolella ehti miettiä , että mitä tässä ajetaan takaa,asioita tuntui riittävän.
Jälkipuolella seurasi draamaa sitten ihan hereillä.
Wanda Dubiel on hyvä näyttelijä ja tehnyt viime vuosina hienoja naisrooleja Avoimissa Ovissa. Nyt oli revettävä moneen suuntaan ja huudoksi meni usein.Epäilen ohjaajaa.
Samuli Niittymäen 17-vuotias lukiolainen , Karo toi mieleen hyvin hellyyttävän roolin Nuorempana veljenä muutama vuosi sitten.
Näyttämöllä oli liikkeellä liikemiesroistoja ja poliisejakin. Välillä oltiin Suomessa ja välillä Brysselissä.
No ei tämä nyt huono ollut, mutta joku hajanaisuus minua haittasi.Kyllä vaan rupean kaipaamaan näihin nykydraamoihin enemmän inhimillistä lämpöä ja huumoriakin. Näytteitä tälläisestä saatiin jonkin verran.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti