Katsoin, näin ja koin jo kolmannen hienon teatterityön- siis todella elävää, hienoa teatteria. Eilen oli ohjelmassa Thomas Mannin KUOLEMA VENETSIASSA, KANSALLISTEATTERIN PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ.Ohjaus Michael Baran.
Etukäteen ajattelin, arvelin ja muistelin Viscontin loisteliasta filmiä vuosien takaa. Mutta kyllä vaan elävässä teatterissa on voimaa, kun se esitetään niin taitavasti kuin mitä Jukka Puotila ( juhlanäytelmänsä) ja Jukka-Pekka Palo tekivät.
Erittäin hieno osuus oli Artturi Aallon, taitavan sellistin kauniilla osuudella, joka jatkui ihanana soittona lähes läpi koko esityksen.
Jukka Puotila loi hienon, kuolemaa lähellä olevan aristokraattisen roolin kirjailija von Aschenbachina (en muuten löytänyt lainkaan nimeä käsiohjelmasta ?). Merkittävä osuus oli kirjailijaa ja kertojaa esittävällä Palolla. Molemmat tekivät vaativat roolinsa loistavasti. Nautittavaa kuultavaa ja nähtävää.
Myös ohjaus oli taitavaa. Mutta kuitenkin lopun räikeys oli minulle liian irvokasta. Myös musiikki rämähti tässä kohdin hirveällä voimalla ( my way). Toki ymmärsin ohjaajan ajatuksia Aschenbachin sisäisistä ajatuksista ja vaikeuksista ennen kuolemaa koleran saastuttamassa Venetsiassa. Mutta esitystapoja on tietysti monia.
Ostan aina käsiohjelman . Kiitos hauskoista luetteloista molempien näyttelijöiden roolitöistä . Voi itsekin muistella monia hyviä suorituksia.Ja mikä määrä hyviä töitä !
Erinomaista miesvoimaa on nyt koettu kolmasti niin Tässä näytelmässä, Vanhat Mestarit loistoesityksessä kuin myös Rikhard III- näytelmässä. Kiitos niistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti