HELSINGINKAUPUNGINTEATTERIN PIENI NÄYTTÄMÖ.
Ensimmäisenä tässä1960-luvun näytelmässä kiinnittävät huomiota näyttelijät, jotka ovat yksinkertaisesti suomalaista huippuluokkaa.
Esko Salminen, Gregory Solomon, vanhaintavarankauppias , 89 vuotias ja juuri niin ovela kuin rooliinsa kuuluu. Miten hauskaa, että hän on jaksanut palata kunnolla näyttämölle. "Sulla on kyllä tosi vanhat puhelinluettelot".
Vanha maestro sähköisti aina lavalla tilanteen.Koimme herkullisia hetkiä kananmunan syöntiin asti. Ja harpusta täytyi pitää kiinni, jos se oli karkaamassa.
Poliisi Viktor Franz on päättänyt myydä isän jäämistön, jota näyttämöllä riittikin runsaasti.
Yritys saada 16 vuoden eron jälkeen veli Walter Franz paikalle ei ole tuottanut tulosta
.Ennenkuin toisessa näytöksessä ( Eero Aho), tyylikkäästi ja kalliisti pukeutuneena saapuukin yllättäen paikalle ja on myös täynnä yllätyksiä.
Ollaan menossa kohti syntyjä syviä eli isän käytöstä ja kohti kaikkia vanhoja tunteita ja niiden puutteita.
Santeri Kinnunen on erinomainen ja katkera kärsimään jätetty veli ja Aino Seppo hänen vaimonsa.
On siis nautittavana vanhaa hyvää teatteria.
Ainoa seikka, joka minua häiritsi , oli lähes 3 tunnin pituus. olisimme saaneet kaikki ongelmat esille, vaikka tekstiä olisi taitavasti lyhennetty (asialla varmaankin ohjaaja Paavo Westerberg.)Westerbergin ahkeruutta täytyy muuten kehua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti