15.teatteriesitys/syksy 2011
Minna Canthin vanha näytelmä vuodelta 1895 oli muokattu TTT:n 110-v. juhlanäytelmäksi ja musikaaliksi.
Näimme koskettavan uudenlaisen esityksen. Päätyön,musikaalin käsikirjoituksen ja ohjauksen oli tehnyt Sirkku Peltola. 15 laulun sävellyksistä ja soitosta vastasi musiikkikokoonpano Hehkumo, jonka soittajilla oli useita erikoisiakin instrumenttejä lavalla käytössään.Musiikki soi kauniisti ja laulu raikasi.
Erinomaisia tanssikohtauksia esittivät tanssiteatteri Tsuumin kuusi tanssijaa. Heidän hyvä, sujuva liikkeensä ja liikehdintänsä jäi koko esityksestä päällimmäisenä ja ylimmäisenä mieleen.
12 näyttelijää esitti puhumalla ja laulamalla tekstin.
Kun Anna Liisa on tragedia, niin murhe ja tuska näkyi ehkä jo hiukan liikaakin pääosan esittäjä Suvi-Sini Peltolan kasvoilta lähes alusta asti ja koko ajan.
Minna Canth ( Teija Auvinen) oli pantu useampaan otteeseen lavalle taustoittamaan näytelmän aikakautta oman elämänsä pohjalta.
Värikkäimmän roolin teki mökin akka Hussona, Mikan äitinä Mika Honkanen, joka ulkonaisesti huopahattu päässään muistutti suuresti erästä suomalaista johtohenkilöä.
Musikaalin alkupuoli oli mielestäni vauhdikas, hyvä ja täyttä juhlaa.
Muttak kun loppupuoli oli yhtä pitkitettyä tragediaa, niin rupesin jo miettimään, että eikö kaikkea olisi voitu panna yhteen ja saada loppuosa näin supistettua.
Muutenkin useampi asia rupesi kiusaamaan minua,kuten esimerkiksi juhlakohtauksen puvut ja kampauksetkin, jotka oli tehty 1950-60-luvun muodin mukaan.Juhlien paritanssiakin rupesi pohtimaan, kun muistaa miten ihan muut tavat tanssissakin olivat muodissa.
Itse tapahtumat, koko draama ajoittuu kuitenkin 1800-luvun lopun yhteiskuntaan, sen moraaliin ja lakiin.
Sallittakoon myös pieni vertaus viime talven Teatteri Avoimien Ovien Canthiaan, jossa Heini Tola oli modernisoimisestaan huolimatta säilyttänyt aivan herkullisesti Minna Canthin kielen.
No niin. Synkkä siis on suomalaisen musikaalin kertomus ja vähän kateellisena muistelee vaikka Viulunsoittajan haikeita huumorikohtauksia kaiken murheen keskellä.
Mutta kokonaisuudessaan onnittelen TTT:tä hienosta ja liikunnallisesti vauhdikkaasta musikaalista. Kannattaa mennä katsomaan Tampereelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti