Nyt oli riemua sekä lavalla että katsomossa, jossa ainakin permanto oli loppuunmyyty. Pienten katsojien seurana oli vanhempia ja isovanhempia.
Ja keitä kaikkia sitten lavalla oli, niin se ei aina ollut tälläiselle vanhemmalle katsojalle ihan selvää, mutta se näytti olevan pääosin riemastuttavaa pienille katsojille.
Näytelmä kuuluu siis Laura Ruohosen tuotantoon ALLAKKA PULLAKAN JA YÖKYÖPELEIDEN runoteosten joukkoon ja Ruohonen on sekä käsikirjoittaja että ohjaaja.
Seitsemänvuotinen kaverini odotti kovin MAHTIMUMMELI , PÄÄTÄIVÄÄTÄISEN (uskomaton Seela Sella ) ja AGENTTINERO NARUN näkemistä. Jälkimmäinen eli Martti Suosalo oli paikalla vain virtuaalisesti isona kuvana antamassa hyviä agenttineuvoja.
Yökyöpeleiden riemun(Kaupunginteatterissa) jälkeen jo odottikin jatkoa. Kyllä sitä nyt saatiinkin tässä Tippukiviluolassa.
Anna -Mari Kähärä oli siis säveltänyt koko perheen musikaalin. Varmaankin kaikki oppivat renkutuksen, JOS ON HANSKAT, TARTTEE KÄDET...... Aulassa myytiin uunituoretta äänilevyä, joka sekin sai Hesarissa huiput eli 5 tähteä ja suurkehut. Bändi oli lavalla esillä tosi vauhdissa.
Lavastus tippukiviluolineen oli Antti Mattilan. Hahmoista ja puvuista vastasi Erika Kallasmaa. Tottakai hirmutärkeitä olivat valo, video-, ääni ja naamioinnninsuunnittelu ja toki Dramaturgi Pipsa Longankin työ.
Näyttämön yli kulki paksu köysi ja sitä pitkin suhahti paikalle TUKAANI Katja Korström, jonka ilma-akrobatia oli vaatinut oman suunnittelunsa.temput olivat taitavia ja puku kaunis.
Roolien pääparina seikkailivat Seija Soija , Papu eli Vuokko Hovatta ja isokokoinen Hujoppi Jani Karvinen. Pieni seuralaiseni valitsi vaikuttavimmaksi näyttämöhenkilöksi Mahtimummelin, jonka hienoa työtä ja ihmeellistä myssykulkuneuvoa osittain saattoi myös lisätä Seela Sellan viehättävä lohdutus eturivissä istuvalle 2-3 vuotiaalle tytälle "ei tarvitse pelätä".
Tästä kuitenkin huomautus , että kannattaisi noudattaa teatterin antamaa ikäsuositusta, joka oli yli 5-vuotta.
Vuokko Hovatta lähti pontevana pikkupapuna seikkailulle ylitäydestä kodistaan, papupurkista ja kyllä hänen pontevaa lauluaan kelpasi kuunnella.
Matkalla jouduttiin HUIPUTUSHOTELLIIN, jonka Mursuportieri (Marja Salo) rullaluisteli komeasti Väliverhon esiin . Sitä ennen tutustuttiin myös Kultahamsteriin.
Tippukiviluolaankin päästiin ja sieltä vapautettiin orjatyötä tekevät olmit.
Ja voi mikä jammaus lavalla lopuksi olikaan, kun KOKO ENSAMBLE, esiintyjät ja koko hiiriperhekin ja kaikki toivat iloa ja musiikkia yleisölle.
Lastennäytelmät ovat todella TÄRKEITÄ. Nyt tuli suuri menestys.
Ja maksimimäärä tähtiä satoi Hesarissa 17.1, kun kulttuuritoimittaja kehui TIPPUKIVITAPAUKSEN LEVYÄ poikkeuksellisen meheväksi tapaukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti