Nautin suuresti Cervantesin vanhasta kunnon tekstistä. Don Quijote Vesa Vierikko esitti pitkiä monologejaan aivan loistavasti ja samaa on sanottava erinomaisesta Sancho Panzasta Pertti Sveholmista.
Vierikko oli jo ulkonaisesti aivan huikea roolihahmonsa, joka kulki kohti Surullisen hahmon ritarin surkeaa loppukohtaloa. Kaksikkoa katseli ja kuunteli mielellään ja ihaili vankkaa näyttelijätyötä.
Istuin kakkosrivillä ja vinosti edessäni istui "kuiskaaja", jonka ei kyllä tarvinnut ääneen sanoa mitään, mutta pitkät puhetekstit erotti kansiosta. Ajattelin, että kokeneet näyttelijät varmaan selvittivät mahdolliset "kömmähdyksensäkin" täysin huikealla ammattitaidollaan.
Muissa rooleissa vaihtoivat osia nopeassa tahdissa Ulla Tapaninen, Taisto Oksanen, Minna Suuronen ja erikoisesti nuoriin katsojiin vedonnut Janne Hyytiäinen.Puvustamisessa ja ylipäänsä roolihahmoissa Ryhmiksellä on perinteisesti mielikuvitusta ja taitoa. Hauskaa, että nyt ei käytetty videoscreenejä, sillä käsinveivattava vuoristomaisema-kulissi sopi alkuperäiseen 1600-luvun tyyliin.
Ohjaus, sovitus ja dramatisointi on Raila Leppäkosken.
Alkuperäisen suomentajankin voisi mainita.
Pidin suuresti ensimmäisestä jaksosta. Mutta jotain mielestäni hajosi jälkimmäisellä puolella. Näyttelijät käyttivät enemmän omia välihuutojaan, jotka selvästi vetosivat runsaaseen koululaisyleisöön. Minua se alkoi jo hiukan häiritä.
Esitys oli kolmetuntinen enkä voi olla ajattelematta, että loppupuolta olisi hyvin voinut lyhentää ja jämäköittää.
Ylipäänsä vastustan näitä nyt niin suosittuja kolmetuntisia esityksiä. Mieleeni tulee yksi ohjelmistossa edelleen pyörivä näytelmä eli Kansallisen Pitkän päivän matka yöhön, jossa pituus ei todellakaan alkanut ahdistaa edes toisella katsojakerralla. Useimmiten kolmituntisista voi hyvin kuvitella, että tiivistys parantaisi esitystä.
Erikoisessa, paksussa ohjelmalehtisessä oli rohkeasti koottu kriitikoiden happamia kommentteja eli" 30-vuotta taistelua tuulimyllyjä ja noitia vastaan".Huumoriksikin tarkoitettu kooste kertoo Ryhmiksen vahvasta suosiosta tänä päivänä.
Klassikkoa oli siis nautittavaa katsoa ja kuunnella. Mutta olisin toivonut runsaampaa Cervantesin ja tämän merkityksellisen ritariparodian esittelyä juuri siinä ohjelmakirjasessa.
Kotiinpaluuratikassa nuorten naiskatsojienkin kommentit , "että se tuntui aluksi lastennäytelmältä" kertovat vallitsevasta tiedon puutteesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti