Samuel Becketin kuuluisa näytelmä, absurdin draaman klassikko esitettiin aikoinaan Kansallisteatterissa varsin uutena, modernina näytelmänä (syntyvuosi 1949) ja silloin nimenä oli HUOMENNA HÄN TULEE.Se oli vuonna 1954 valmistuneen Pienen näyttämön kolmas ensi-ilta ja herätti yleisössä paljon ristiriitaisia tunteita.
Nyt syksyllä 2011 GODOTA ODOTTAESSA on loppuunmyyty koko syksyksi.
Näyttelijätyön juhlaa oli odotettavissa ja sitä myös saatiin Arto af Hällströmin ohjaamana.
Kulkuripari Vladimir, Esko Salminen ja Estragon, Eero Aho tekivät jälleen yhdessä hienoa työtä kuten ohjelmistossa edelleen menevässä Pitkän päivän matka yöhön-näytelmässä ja samoin Pukija on jäänyt voimakkaana mieleen.
Mikä nukkavieru pari he olivatkaan, Salminen aivan loistavana roolissaan kulkurina, joka vieläkin oli innostuva, kiltti ja hyväntuulisen pehmeä ja Aho puolestaan surkeana, valittavana pessimistinä.
Becketin oman selityksen mukaan kaksi muuta miestä tarvittiin rikkomaan monotoniaa. Hannu-Pekka Björkmanin ilkeä, kopiseva, komentava Pozzo piiskoineen ja Janne Reinikaisen fyysisisesti luhistunut orjapalvelija, joka yhtäkkiä puhkeaa uskomattomaan ,ajattelijan puheeseen täydentävät loistavasti kuvion myös toisen näytöksen luhistumisensa.Kokonaisuudesta muotoutuu absurdi kuvio.
Mutta miten liikuttava loppuratkaisu nähtiinkään, kun pääpari-kulkurit kuitenkin yrittävät ratkaisuksi koskaan saapumattoman Godon odottelussaan, että käsikädessä "lähdetään".
Vuorotteleville pikkupojille on varmasti elämys päästä sanansaattajina näyttelemään tälläisen hurjan tähtikaartin kanssa.
Becketin teksti oli nautittavaa näin esitettynä.
Katri Renton lavastus puineen ja yön kuineen sopi loistavasti näytelmään.
Toivoisin, että näytösten yleisö jonkin verran tietäisi etukäteen mitä menee katsomaan.Uskon , että sillä tavalla näytelmästä saa irti vielä paljon enemmän. Tämä muuten on ihan yleistoive nykyiselle teatteriyleisölle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti