Kirjoitettu 20.5
Harvemmin olen samaa näytelmää katsonut kahdesti saman näytäntökauden kuluessa.
Ensimmäinen havaintoni oli , että tammikuinen esitys, joka positiivisesti yllätti minut tuntui suomalaisessa talvessa värikylläisemmältä kuin nyt ihanan kevätsään kukoistuksessa.
Ei silti kauniit puvut ja runsaat peruukit näyttivät nytkin ihan hyviltä. Ehkä alkupuolen meluisuus tuntui nyt sekaisemmalta ja lopun visuaalinen kauneus nyt taas korostui. Koreografia toimi erinomaisesti.
Katselin siis teattereissa peräkkäisinä iltoina naisen hyvin alistettua asemaa,vaikka tämä vanhan japanilainen kuvio oli tietysti kaikin tavoin kulttuurisesti vieraampi. Mutta aika kurjaa oli vaimon täydellinen nöyrtyminen ja geishatytön taipuminen kohtaloonsa vaikkakin kaukana 1700-luvun maailmassa. Ja totaalista oli keskitysleirin naisten väkivaltainen alistaminen Q:n näytelmässä edellisenä iltana.
Amijiman näyttelijät osoittivat taas kerran Kansallisen hyvää taitoa, oli välillä vaikea muistaa näitä näyttelijöitä suomalaisiksi, niin hyvin he van nhoissa japanilaisrooleissaan ja kuvioissaan toimivat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti