Kirjoitettu 23.5.2010
Kannatti mennä katsomaan Fassbinderin 1970-luvun klassikko, vaikka esitykseen menoni siirtyi kaksi kertaa.
Kuusi naisnäyttelijää lavalla ja tyylikäs suoritus.Kristiina Haltun Petra kävi aikamoisen tunnemyrskyn vaiheet taidokkaasti. Takaani kuului kommentti "kuin noita-akka " ja viha ja pettymys sai hänet todella kiehumaan.Nuori pintaliitäjä ja suhteen hyväksikäyttäjä Johanna Kokko selvitti myös hömpsänroolinsa hyvin. Mainio oli Marjaana Maijalan uskollinen sihteeri ja altis palvelija, joka oli mukana lähes koko ajan sanomatta sanaakaan ja silti ilmeillä ja eleillä toimivana. Katariina Kaituen tyylikäs, käärmemäinen ystävätär oli myös teennäisyydessään uskottava roolisuoritus.
Elli Castrenin hassahtava hippipukuinen äiti esiintyi vain aivan lopussa eikä paljoa kauemmin ollut mukana Ulla Raition naiivi koulutyttö-tytär, joka joutui lopussa kestämään äitinsä vihan ja pettymyksen tunteet.
Näitä kuuden naisen ihmissuhdesoppaa ohjasi mies eli Antti Einari Halonen ja samoin oli tyylikkään ja visuaalisesti nautittavan lavastuksen ja puvustuksen takana mies eli Ralf Forsström.
Yksinäytöksinen esitys kesti vain 1 tunnin ja 40 minuuttia ja se todella hyvin riitti kokonaisuudeksi.
Näin siis viikon sisällä kolme varsin erilaista naisen asemaa käsittelevää teatteriesitystä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti