Syksyn kahdeksas teatteriesitys tuotti eilisiltana todella ihastuttavan teatterinautinnon.
Osasin kyllä odottaa Joanna Haartilta hyvää suoritusta jo Hesarin ylistävän kritiikinkin perusteella ja miten huikea hän olikaan esittäessään jazzmuusikko Billy Tiptonin (s. 1914) erikoisen elämäntarinan aivan pikkutytöstä sairaaksi vanhuseksi.
Alussa muistui mieleen Joanna Haartin Rakkaudesta minuun-esityksen pikkutytön unohtumaton roolisuoritus ja lopun vanhuuskuvioissa tulivat mieleen hänen omat sanansa, että hän pitää myös vanhojen roolien esittämisestä.Todella oikeaan osuneelta tuntuu hänen saamansa Nuoren näyttelijän kannustusapuraha Ida Aalberg-säätiöltä.
Ennen muita hyviä roolisuosituksia, täytyy kehua Heini Junkkaalan hieno, monitasoinen teksti ja ohjaus. Soita minulle Billy on" jazzahtava tositarina salatusta sukupuolesta" eli tytöstä, joka muuttui mieheksi päästäkseen esiintymään jazzpianistina . Näin toteutui yli 50 vuoden muusikon ura, mutta tarinassa on monia tasoja.
Ohjelmalehtisessä on näytelmäkirjailija Heini Junkkaalan liikuttava kirje Billy Tiptonille ja kertomus, että kyseessä on fiktiivinen teos, kuvitelma siitä miten kaikki olisi voinut tapahtua.
Minna Haapkylä tekee aivan loistavasti kaikkiaan seitsemän roolia. Voiko enää olla viehättävämpää viettelykohtausta kuin kaunis näyttelijätär pitsiverhon takana keimailemassa. Todella ilo nähdä taitava Haapkylä onnistumassa teatterissa monien hyvien elokuvarooliensa jälkeen.
Aioin kirjoittaa teatterin lavalla , mutta Jurkan uskomattoman pienessä huoneteatterissahan ollaan kaikki ihan samassa sakissa , niin näyttelijät kuin yleisö.Uskomattomat ovat ne pienet efektit, tavarat, matkalaukut ym. joilla pelataan. Jurkassa tulee aina ajatelleeksi, että ainakaan täällä näyttelijä ei todellakaan voi fuskata esityksessään.
Hyvin onnistuu myös Karl-Kristian Rundman kahdeksassa eri roolissaan, erikoisesti liikuttavassa isä-roolissaan. Erikoinen oma kielikin värittää paikoin esitystä.
Myös musiikin esittäminen on ratkaistu hienosti, usein eteis-odotustilaa käyttämällä.
Taisi tulla aikamoista kehumista, mutta koko päivän olen muistellut ilolla ihastuttavan hyvää esitystä.
Jos nyt hiukan kriittisyyttä haluaa esittää, niin mielestäni esitys hiukan "laahasi " ensimmäisen puoliajan lopussa, mutta kun lopppuoli taas oli niin huikea, niin jäi esityksestä kokonaisuudessaan hieno kuva.
Suosittelen lämpimästi, kiitos Teatteri Jurkka !
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti