11. esitys /syksy 2011
Homosta oli jo kuulunut senverran positiivista, että sellaista asettui Kansallisteatterin suurelta näyttämöltä odottamaan ja paljon koskettavaa, valoisaa ja hauskaakin lavalla tapahtui.Kokonaisuudessa näkyi ,kuului ja tuntui esiintyjien hyvä tuuli ja sujuva yhteistyö.
Pirkko Saision tuotteliaisuus on vaikuttavaa ja näytelmänrakentajan taito näkyi monessa käänteessä.Mainiota meininkiä saatiin aikaan esim. kansanedustaja Hellevi Teräksen-Rea Maurasen ja hänen omatuntonsa-Kristiina Haltun yhteiselolla ja sen vaikeuksilla.
Juha Mujeen aviopuoliso tarinoineen oli keskeiseti lavalla ja vekkuli koti-isä osuus nauratti yleisöä.
Pidin todella paljon Jussi Tuurnan musiikista, jota soittajat hyvin esittivät näyttämöllä. Homolle on annettu useita lisänimiä mm. Outojen ooppera ja informatiivisessa käsiohjelmassa Jussi Tuurna kertoo laajasti säveltämänsä musiikin koostuvan monesta eri lajista ja elementistä.Sujuvasti liikutaan tyylistä toiseen." Musiikin ja teatterin tekemisen ydin on yhdessä tekemisessä, ensemble-hengessä ja -asenteessa".
Yhteistyön onnistuminen välittyi katsomoon.
Tänä syksynä on Helsingin teattereissa monenlaista teatterin ja musiikin yhdistämistä.
Kaikki 12 näyttelijää lauloivat hyvin sekä monissa koskettavissa ja vauhdikkaissa suurkohtauksissa kuin myös herkissä duetoissa esim. Juha Mujeen ja Riku Niemisen kauniissa Veijon laulussa tai Terästen tyttären, Anna Paavilaisen esittäessä rajua laulua Rebekan epätoivosta.
Monet näyttelijät esittivät sujuvasti useita rooleja,joita Timo Tuomisella ja Antti Luusuaniemellä oli peräti kymmenen. Mukana on myös kolme nuorta teakilaista , joista Johannes Holopaisen Morits, Terästen au-pair "kuvankaunis kuin David" jää tässä roolissaan pysyvästi mieleen.
Oli hauskaa nähdä Suuri näyttämö täpötäynnä yleisöä, niin että sitä riitti runsaasti jopa toiselle parvelle.Ilahduttavan paljon oli yleisössä nuoria ja kaikki laulut palkittiin runsailla aplodeilla.
Hyvä ja mukava mieli jäi näytelmästä kokonaisuudessaan, mutta sitten kuitenkin hiukan kritiikkiä.
Saision näytelmätekstit ovat usein ylipitkiä ja niin oli yli kolmetuntinen Homokin, jota olisi mielestäni hyvin voinut tiivistää.
Näytelmän alanimenä on myös "anarkistinen musiikkifarssi " ja sitä anarkiaa tuntui olevan ainakin kansainvälisessä, historiallisessa homo-oopperassa vauhdikkaine historianhahmo-tulkintoineen . Stalin ja Hitler esiintyivät peräti kahdessa kuvaelmassa ja olisin kyllä koko tätä poliitikkokavalkadia tiivistänyt ja nopeuttanut.Vauhtiahan siinä riitti ja sinänsä hahmot tuntuivat herättävän yleisössä suurta hilpeyttä.
Loppupuolella oli tapahtumia niin runsaasti, että tarvitaan jälkikäteen käsiohjelman tekstit selvittämään andalusialaista homokylä-hanketta tai brittilaisen matemaatikon Alan Turingin ikävää kohtaloa.
Samoin olisi mielestäni riittänyt vähempikin Hellevi Teräksen henkilöittäminen tunnettuun poliitikko-esikuvaansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti