12. teatteriesitys/ syksy 2011
Täytyy tunnustaa, että alku oli hiukan hankala ja lopussa kiitos seisoi.
Esitys jotenkin kangerteli alussa, koska ehdin jo ajatella, että eihän tästä nyt tule mitään ja alkoi tuntua kyllästyttävältä teatterikauden teema homoista, transsuista ja sukupuoliongelmista. Minulle tämä oli jo kolmas asiaa koskeva näytelmä muutaman viikon sisällä.
Mutta hyvin jännästi esitys sai koko ajan lisää vauhtia.Yleisöä oli lähes täysi sali ja se innostui kovasti mukaan ja jälleen- iloinen tunnelma sai näyttelijätkin loistamaan.
Sinänsä kuuluisa näytelmä, joka on alkuaan ranskalainen 1970-luvulta, mutta myös kuuluisa Broadway-musikaaliversio ja menestyksellinen filmi tunnetaan lisäksi nimillä Zaza ja Hullujen häkki. Viimeeksi mainittu nimi viittaa Ranskan Rivieralla sijaitsevaan transsuyökerhoon, jonka omistaja Georges, Pertti Koivula joutuu ystävänsä, elämänkumppaninsa, kabareetähtensä Zazaan, Santeri Kinnusen kanssa melkoiseen sekamelskaiseen sotkuun. Neil Hardwickin ohjaaman musikaalin komediakäänteet kehittyvät nimenomaan jälkimmäisellä puoliskolla.
Mutta tanssijat,todella taitavat ja näyttäviin glitteriasuihin maskattuina vaikuttivat kyllä heti alusta alkaen ja jälleen on todettava, että näyttämöllä laulettiin hyvin.Iso orkesteri vauhditti esitystä kahdessa kerroksessalavan takaosassa.
Niinpä siis vauhdikkaan esityksen päättyessä, täytyi taas myöntää, että kannatti tulla katsomaan.
Musiikki eri muodoissa on myös selvästi vallannut teatterinäyttämöt.
Jo nyt haluaa näitä kolmea näytelmää vielä arvioida, niin Billy oli älykäs näytelmä ja hieno suoritus kaikkiaan. Homo omalla tavallaan valloittava ja tämä nyt sitten sitä glitteriä nautittavaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti