KANGASTUS 38

KANSALLISTEATTERI PIENI NÄYTTÄMÖ 31.10.2017

Hauskaa on, että kun edellistä näytelmää  joutui ikävästi ihmettelemään, niin tämä seuraava oli sitten iloksi oikein hyvä esitys.
Kjell Westön kirjan mukaan oli dramatisoinnin tehnyt Michael Baran yhteistyössä Mikaela Hasanin kanssa ja jälkimmäinen vastasi ohjauksesta.

Fasismin ja kommunismin varjossa elettiin ja sotaa kohti oltiin menossa, kuten tiedämme.
Claes Thunen, asianajajan eli  Klabbenin ( Timo Tuomisen) toimistossa ollaan ja  sihteerin töitä yrittää hoitaa ylitunnollisesti Rouva Wiik, Cecile Orblin.
Erikoisena ratkaisuna Rouvan roolissa onkin kolme aivan samalla tavalla puettua naista eli mukana myös Milja-neiti-Noora Dadu Ja Matilda Edith Holmström. Samoissa asuissa, yhteisliikkeissä. Mielestäni ratkaisu toimi. Mieleen tuli muutaman ajan takainen Ritva Siikalan Kaksi matkaa Israeliin , jossa myös oli naiskolmikko esillä, ehkäpä siitä oli saatu vaikutteet ja asiaa oli edelleen kehitetty.
Asianajajan toimistossa kokoontui herraseurue ja vaikka Rouva Wiik hankki iltaan  tarjoilun, niin nyt syntyi myös vaikeita muistoja. Niinpä lähdettiin takautumin Wiikin vaikeisiin vaiheisiin punaisen kansanvaltuuskunnan työssä ja hänen seksuaaliseen hyväksikäyttämiseensä.

Kauniisti oli kuvattu vanhaa Helsinkiä, jopa stadikan torni saatiin miellettyä näyttämölle. Piirrokset ja valokuvat täydensivät tunnelmaa.Lavastus oli Katri Renton. Hivelevää oli myös vanha, kaunis musiikki, suomalaisen iskelmän kulta-ajalta 1920-30-luvuilta.

Erikoinen oli paljastus juoksukilpailuista avajaisvuodelta 1938. Ohjelmalehtinen vahvisti tarinan todeksi.
Suomenjuutalainen Abraham Tokazier voitti 100 metrin juoksun, kuten vanha valokuva todistaa. Tapahtui tuomarivirhe kun  tuomarit yllättäen julistivat voittajan vasta neljänneksi.Suomen urheiluliitto esitti tapauksen johdosta anteeksipyynnön , ja virhe oikaistiin julistamalla kuollut mies voittajaksi syksyllä 2013.
Salaisuuskin paljastuu lopussa.

Suositeltava, kaunis näytelmä.